torstai 14. heinäkuuta 2016

Lomalomaloma vai kuntoloma...

Neljä päivää lomalla ja kolmena niistä tuli käytyä töissäkin. Kylläkin vain kahvilla ja suuta soittamassa kun kaveri tarvitsi pesukoneeseensa varaosaa. Maanantaina oli tyyppikilven kuva vähän epäselvä, tiistaina selvä eli tilaus onnistui mutta kun maanantaina huomauttivat etten muistanut lomittajalle antaa firman avainta, ja tiistaina eivät kysyneet kun se oli mukana, niin enhän minä sitä muistanut antaa. Piti siis eilen käydä sekin viemässä.

Työkaveri oli kyllä sitä mieltä että jatkossa minulta lomat kielletään kun en kuulema osaa levätä kun kerroin että joka aamu on kello soimassa kahdeksalta että pääsee klo 10 tai aikaisemmin liikkeelle. Maanantaina oltiin kuntosalilla tuohon aikaan, vedettiin reilun tunnin treenit, kotiin suihkuun ja sitten Pirpanan, Piiperoisen ja kaverin kanssa reilun viiden kilometrin kävelylenkille koiraa ulkoiluttaen (ja siinä samalla piipahdettiin töissä). Ajoissa kotiin kun mies haki lapset mökille.

Tiistaina taas oltiin heti kymmeneltä lähipubin oven takana mutta ei, ei juomassa vaan mentiin pelaamaan biljardia :D . Puolitoista tuntia vierähti äkkiä, siitä lounaalle ja takaisin tultaessa koukkaus työpaikalla, selainen n. 6 km:n lenkki. Illasta hain lapset mökiltä kotiin kun miehellä oli aamusta klo 7 jo oltava töissä.

Keskiviikkona oltiin ennen klo 10 työpaikalla sitä avainta viemässä ja johan yksi työkaveri alkoi kuittailemaan ettei vahvasti mene kun joka päivä sielä käyn lomallakin. Noh, enpähän töitä tekemässä kuitenkaan. Siltä mentiin taas salille ja reilun tunnin treenit. Äkkiä kotiin, pikavirkistäytyminen ja sitten oli toisen kaverin kanssa treffit kauppakeskuksessa kun oli tänne Helsingistä tullut. Piiperoisen otin mukaan niin isommat pääsivät helpommalla. Kolme tuntia kävelyä ympäri kauppakeskusta... alkoi jo vähän tuntua :D . Mutta eihän tuokaan riittänyt. Illalla lähdin taas aamuisen kaverin seuraksi koiraa ulkoiluttamaan Piiperoisen ja Pirpanan kanssa ja pari tuntia hurahti siinäkin.

Tänä aamuna poliisi huolehti siitä että oli laitettava kello herättämään. Olin siis varannut ajan laitokselle että saisin uuden passin. Ihan siltä varalta jos käy kuten helmikuussa että olin menossa Hesaan lasten kanssa ja sainkin yhtäkkiä extempore ajatuksen että jatkan Tallinnaan asti jos saan seuraa, ja Facebookiin kun laitoin kyselyn niin vartissa yksi kaveri ilmoitti lähtevänsä ja niin sitä tuli käytyä sielläkin 20 vuoden tauon jälkeen. Tulin laitokselta kotiin ja varttia myöhemmin olin taas kaverin kanssa menossa lähipubiin biljardia pelaamaan. Kolme tuntia taas kävelyä ja jaloilla oloa. Sieltä kotiin ruokaa tekemään lapsille ja ruoan jälkeen lähdin Pirpanan kanssa pyörälenkille. Piti käydä postissa yksi paketti hakemassa ja näin tuli 7 km hyötyliikuntaa. Iltalenkkikin piti tehdä mutta kaverille iski päänsärky joten se jäi nyt välistä. Mutta aamusta olisi kuulema taas treffit klo 10 että lähdetään salille... ja toisen päivän ohjelman tietäen tiedän jo nyt että ylihuomenna persauksissa tuntuu kun huominen on kyykkypäivä. Vaikka ihana on kyllä ollut huomata kuinka bulgarialaiset kyykyt, sumokyykyt ja askelkyykyt menevät aika kevyesti alkuun verrattuna :)

Huomenna olisi Poppanan hakukin asemalta. Kahden viikon työpesti olisi ohi sitten. Äkkiä tämä aika menee. Pitäisi pakata niin lauantaina minä ja osa porukasta suunnataan Helsinkiin muutamaksi päiväksi kunhan Vilperi ensin osallistuu katusählyyn. Keskiviikkona tultava takaisin kun torstaiksi on jo sovittuna menoja ja illalla voipi olla suunta Popedaa katsomaan.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Ruuhkavuodet on täällä!

Niin se vain kävi että kun työelämä kutsui, ei aika enää riitäkään kaikkeen. Harmi kyllä blogikin koki sen kohtalon mutta jos yrittäisi kuitenkin edes välillä - toimiihan tämä päiväkirjana itselleni.

Ihan ensimmäiseksi sanon kyllä että töissä on ihan hullu kiire, hieman kaaosmainen olo kun tuntuu että kaikki on aina hukassa ja mitään ei muista tehneensä mutta asioilla on tapana järjestyä. Ihan siis kuin kotona olisin eli viihdyn todella hyvin (kiukkuiset asiakkaat vastaavat kiukkuisia lapsia). Työkaverit ovat mukavia ja yksi heittää sellaista läppää että tosiaankin olo on välillä kuin kotona olisi kuuntelemassa omaa armasta aviomiestä. No ei siinä mitään, kyllä sitä juttua osaan minäkin heittää ja huumorilla pärjää pitkälle. Päivät menevät nopeasti, aamulla kun menee niin seuraavassa hetkessä pitäisi jo kotiin lähteä... niin ja välissä huomata syödä.

Aika on mennyt siivillä, tuollakin on nyt tullut oltua jo 1½ vuotta. Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen kesäloman töistä!! 6 päivää! Kaksi niistä meni risteilyyn viime kesänä ja loput pidin lasten hiihtolomalla. Olisi mennyt enemmänkin kun Haminaan piti Scorpionsin konserttiin mennä mutta meninkin sitten sairaslomalaisena kun iskias iski nostaessani Piiperoista sängystäni omaan sänkyynsä nukkumaan. Olisin saanut olla 5 kk:tta sairaslomalla mutta lääkärin hämmästykseksi ilmoitin aina kun sairaslomaa tarjosi että ei kiitos, menen mielummin töihin. Pystyin istumaan satulatuolilla ja jumppapallolla, ja ensin mainitun pomo osti heti kun sanoin että sen avulla voin jatkaa töissä oloa muuten joutuisin seisomaan eikä sitä nyt sentään jaksa koko päivää. Parin viikon sairasloman pidin kuitenkin siihen asti että pääsin aloittamaan fysioterapian. Kolme kuukautta piti kävellä kyynärsauvojen avulla ja autolla ajo oli tuskaa... kirkkaalla päivänvalollakin tähdet vain vilkkuivat silmissä. Henkilöautoon en olisi edes päässyt kyytiin mutta onneksi on tuo pikkubussi missä pitää nousta ylöspäin sen sijaan että laskeutuisi alas. Iskias juili selästä oikean jalan pottuvarpaaseen asti joten hammasta purren sitä piti Vilperiä kuskata sählyharkkoihin minkä harrastuksen viime syksynä aloitti.

Scorpionin konsertti oli mukava kokemus kivun siivittämänä. Matkastahan ei olisi tullut mitään jos Isosisko ei olisi lupautunut kuskiksi ja ennen selän pettämistä olin työkaverille ja tämän vaimollekin luvannut kyydin konserttiin, ja yksi oma kaveri lähti myös. Taas kerran onni on pikkubussi. Makasin takana matkat pitkälläni tyynyillä tuettuna ja kyllä, otin tietoisen riskin kun turvavyötä nyt oli hiukkasen hankala siinä asennossa saada hyvin mitenkään päin. Mutta liput oli maksettu joten sisulla mentiin. Kuuden tunnin seisomisen jälkeen kyynärsauvoilla alkoi tosin tuntua siltä että kipulääkkeetkään eivät enää auttaneet. Särki käsiä ja selkää ja jalkoja... mutta show oli hieno. Kotiin päästyä n. klo 2-3 yöllä en pystynyt enää muuta kuin konttaamaan sänkyyn ja pyytämään Pipaa ja Poppanaa auttamaan vaatteet pois. Olivat siis vielä hereillä kun Piiperoinen ei ollut suostunut nukkumaan ja oli siis hänkin hereillä.

Tänä kesänä on pakko ottaa uusinta tuosta Scorpionsin konsertista, toivon mukaan ilman että pitää mennä pää kainalossa paikalle eli haluan päästä nauttimaan konsertista kunnolla. Niinpä kaverin kanssa on liput ja matkat Turkuun ja sieltä Rockin' Kaarinaan heinäkuun lopulla. Eipä siinä muuta kuin rock you like a hurricane... Sen perjantain otin pekkaspäiväksi kun bussipysäkillä pitää olla jo klo 6 KÄÄK! No, Hesasta Turkkuseen voikin sitten nukkua reilun pari tuntia niin jaksaa yön kukkua.

Kotikarusellissa on sen verran muutosta tapahtunut että Isosisko muutti vuosi sitten helmikuussa Rentun kanssa yhteen (ihan mukava poika, mies vain kutsuu rentuksi kun houkutteli tyttären pois kotoa :D ). Jonkun aikaa asuivat tässä lähellä, sitten muuttivat Heinolaan ja kohta vuosi sitten Lahteen töiden perässä. Esikoinen muutti kolmisen kuukautta sitten työkaverinsa kanssa kimppakämppään lähemmäksi työpaikkaa eli häntäkin näkee harvakseltaan. Luopui autosta säästääkseen rahaa. Töihin pääsee kävellen kymmenessä minuutissa. Tuuliviiri pakertaa vieläkin lukiossa, tähtää syksyn lakitukseen eli ehkä tässä vielä yo-juhlat tulee pidettäväksi. Poppana haki ja pääsi kokkikouluun eli toinenkin kokki tulossa tähän perheeseen... ei tarvitse pitkään olla ilman herkkuruokia. Esikoinen aina välillä kokkasi kotona asuessaan ja kyllä oli hyvää! Pipa, Vilperi ja Jesperi jatkavat peruskoulua ja Tirppana aloittaa koulutiensä tänä syksynä. Nyyh... enää yksi "pieni" joka viihtyy hoidossa. Viime vuosi mentiin niin että hoitopäiviä tuli 12 kuukaudessa, sen verran tulee nyt alussakin kun Tuuliviiri on pääosin kotona, käy vain joitain kursseja vielä suorittamassa. Ensi vuoden alusta pitänee siirtyä kokopäivähoitoon kun tammikuun 2.päivä Tuuliviiriä kutsuu armeija... hrrr... Esikoisella oli parempi kun aloitti heinäkuussa eikä pakkasilla.

Nyt alkaa aika loppua, pitää rynnätä Vilperin kanssa kauppakeskuksen aleen. Poika sai synttärilahjakortin BudgetSporttiin ja nyt kun on ale, haluaa ostaa uuden sählymailan niillä rahoilla... "sellaisen hyvän". Saatanpa itsekin kiertää pari vaatekauppaa ohimennessä mikä kyllä aiheuttaa Vilperille pään kivistystä ;) Etenkin jos Pipa ja Poppana lähtevät mukaan koska sitten sieltä ei alle kahden tunnin pois selviä :D . Jesperi, Tirppana ja Piiperoinen ovatkin nauttimassa mökkielämästä ja lähinnä järvivedestä näillä asteilla eli kotiutuvat huomenaamulla.

Minun pitää vielä heittää keikka Lahteen illemmalla kun vien Poppanan pyörineen Isosiskon ja Rentun luo. Isosisko järjesti pikkusiskolle työpaikan pariksi viikoksi omalta työpaikaltaan kun täältä ei löytynyt töitä. Asuu viikot tuolla ja tulee välissä viikonlopuksi kotiin. Mutta kiva kun saa edes vähän omaa rahaa.


tiistai 26. elokuuta 2014

Kesä ohi

Hiihtoloman jälkeen unohtui koko blogi. Piti suunnitella yo-juhlia, juostiin lääkärissä korvatulehdusten takia ja työkkärissäkin sai juosta parin viikon välein. Jesperillä oli vihdoin psykologin arvio - lähtetehän tuli jo eskarissa mutta niinpä vain meni vuosi. Oli jääneet paperit lojumaan jonnekin pöydälle ja kun mainitsin koululääkärin tarkastuksessa asiasta, lääkäri laittoi asioihin vauhtia. Sitten ei mennytkään enää kuin pari kuukautta ja saatiin tuokin päiväjärjestyksestä pois. Tirppana puolestaan pääsi käymään puheterapeutin arvioitavana viisi kertaa toukokuussa ja lisäkäyntejä aikoi puheterapeutti puoltaa. Ei vain ole kuulunut mitään että ehkä kohta soittelen perään.

Yo-juhlat juhlittiin ja valkolakki näytti kieltämättä hyvältä Isosiskon päässä :) . Kakun halusivat pikkusiskot koristella ja hieno tuli (pursotuksissa tosin minä autoin).


Suolaisena tarjottavana oli kinkkukeikauskakku (ensimmäinen kokeilu muttei viimeinen) ja tonnikalavoileipäkakku.


Koulujen loputtua minä menin pariksi kuukaudeksi työharjoitteluun kun työkkärissä olivat sitä mieltä että niin pitäisi tehdä (ja harjoittelupaikka oli helppo löytää kun ilmaisesta työvoimaista on kyse). Tarhapaikkaa en halunnut kesäksi nuoremmille hakea, joten sovittiin päivittäiseksi työajaksi neljä tuntia, sen ajan Pipa ja Poppana vahtivat nuorempia ja saivat sitten siitä palkkaa. Tytöt halusivat myös hoitaa ruokapuolen noina päivinä eli suurimman osan kesästä täällä teki ruokaa joku muu kuin minä. Oli ihan kiva nähdä mitä vaateliikkeen työhön kuuluu mutta sinällään en voi sanoa että työkokeilusta minulle mitään hyötyä oli, asiakaspalvelu on tuttua, kaupan työt on tuttuja joten lähinnähän tuo tuntuu nykyajan orjatyöltä jos "palkkaa" katsoo. Mutta olihan se kiva saada vaihtelua päiviin.

Heinäkuussa meillä kiersi joku intialainen hyppykuppayskäkuume ja kuukauden saldoksi saatiin 1x keuhkokuume, 3x korvatulehdus, 1x keuhkoputkentulehdus, 4x pelkkä yskä-kuume ja 1x korva- ja keuhkoputkentulehdus. Oli aika mielenkiintoista kuunnella kotona kun joka puolella yskittiin enemmän tai vähemmän :P . Itse selvisin helpoimmalla eli pari päivää yskää ja kuumeilua kun lapset yskivät ja köhivät useamman viikon. Ei mieskään selvinnyt terveenä mutta hän sairasti jo kesäkuun puolella niin en laskenut mukaan heinäkuun saldoon.

Elokuun alussa käytiin Hesassa sukuloimassa mutta kyllä se hemmetin helle teki sen ettei missään jaksanut liikkua. Yök. Korkeasaareen piti mennä mutta sain puhuttua että jos tässä syksyllä jossain vaiheessa - ei niin kuumalla olisi Korkeasaaressa jaksanut liikkua erkkikään saati eläimet. Eiköhän nuo olisi jossain piilossa varjoissa olleet (tiikerit ym.). Kyllä nautin nyt kun säät on inhimilliset. Se hyvä puoli töistä oli että sai olla paikassa missä oli hyvä ilmastointi.. vaikka kyllä helle teki hiljaista sielläkin. Yksi asiakas totesikin että olisi vaikka mitä sovitettavaa vaatetta mutta ensin pitäisi leikata päällä olevat saksilla pois :D

Nyt olisi vielä pari viikkoa vapaata, sitten lupauduin lähtemään parin kuukauden työkkärikurssille. Katsotaan nyt tämä vielä mutta jos tämäkin on samaa huttua kuin missä kerran aiemmin olen ollut niin saa jäädä viimeiseksi. Siitä kurssista ei ollut mitään hyötyä eikä iloa - kunhan oli tilastojen siivousta. Tämä nyt vaikuttaa kuvauksen perusteella ehkä paremmalta kun pitäisi tavata kasvokkain alueen työnantajia. Paperilla nuo saattavat pelästyä meikäläisen tekstikohtaa "yhdeksän lapsen äiti" ja hakemus lentää mappiin ö nanosekunnissa. Kasvokkain pystyy ehkä vakuuttamaan ettei tarvitse pelästyä.

torstai 27. helmikuuta 2014

Yö sairaalassa - hiihtoloman erilainen alku

Piiperoinen on vikkelä likka. Välillä tuntuu että neidissä yhdistyy turbo ja muutama Duracell-paristo mutta mitä päässä oikein pyörii, olisi kiva tietää. Perjantaina pakkailin tavaroita kasaan ja toisella silmällä katsoin Suomi-Ruotsi ottelua. Tarkoitus oli viimeistään heti pelin jälkeen lähteä kohti Helsinkiä kun hiihtoloma alkoi mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa.

Yhdessä vaiheessa olin sitten olohuoneesta keräilemässä tavaroita ja lähdin viemään niitä kassiin joka oli makuuhuoneessa. Pääsin kassin vierelle kun suustä pääsi muutama ruma sana. Vieressä oli Pamol F -paketti tyhjänä (12 kpl:tta 250 mg:ia). Ensin ajattelin että Piiperoinen mokoma oli kassista kaivanut mukaan otettavan vajaan paketin ja syönyt sen, mutta en muistanut kuinka monta tablettia siinä oli jäljellä eli soitin lähisairaalan päivystykseen, parasetamolhan on maksalle myrkkyä. Ohjasivat sieltä soittamaan Myrkytystietokeskukseen. Sieltä sanoivat että jos söi maksimissaan 9 niin lääkehiiltä kotona annettuna riittää hoidoksi. Kesken puhelun näin apteekin kassin sängyn jalkopäädyssä ja tajusin että tyttö pirhana oli taas kiipeillyt päästäkseen käsiksi jonnekin minne ei pitäisi... olin ostanut vastikään uuden paketin Pamol F:ää ja tyttö oli saanut sen käsiinsä. Se muuttikin tilannetta. Sain uudet ohjeet lähteä heti sairaalan päivystykseen missä piti saada lääkehiiltä lääkärin valvonnassa (koska sairaala oli vieressä, riitti että lähdin itse viemään). Puhelimessa oli kulunut jo sen verran aikaa että kielsi jäämästä jonottamaan koska lääkehiili piti ottaa tunnin sisällä lääkkeen syömisestä. Ennen lähtöä Jesperi sanoi nähneensä Piiperoisen sylkeneen jotain suustaan eli osan oli sylkenyt poiskin mutta koska määristä ei ollut tietoa niin ei muuta kuin hoitoon.

Äkkiä vaatteet päälle itselle ja Piiperoiselle ja menoksi. Sairaalan päivystyksessä oli tietty tupa täynnä, ilmoittautumisluukkukin joten koputin ekalle ovelle ja selitin hoitajalle Myrkytystietokeskuksen ohjeet. Siitä huolimatta hoitaja meinasi että otan jonotuslapun ja jään jonottamaan! Sanoin uudelleen että ohje oli saada lääkehiiltä heti lääkärin valvonnassa ja että jonottaminen kiellettiin. Lähti sitten etsimään jotain toista hoitajaa, joka otti tiedot vastaan ja ohjasi sitten ensiavun puolelle missä lääkäri käväisi katsomassa Piiperoista ja saatiin 240 ml:n pullo lääkehiiltä käsiin. Neljännes piti saada vähintään juotettua Piiperoiselle. Alku näytti lupaavalta - tyttö otti pullon kaksin käsin ja imaisi oikein kunnon kulauksen... mutta sitten maku tuntui ja sylkäisi kaiken pitkin lattioita. Otin tyttösen syliini ja yritin sitten maanitella juomaan pienin annoksin antaen aina vettä väliin kun pyysi. Jokaisen pienen kulauksen jälkeen neiti muisti ilmoittaa että "tämä on pahaa, en tykkää" ja minä vain tyrkytin lisää. Yhdessä vaiheessa meinasi kieltäytyä kokonaan jolloin hoitaja totesi että jos ei juo niin sitten on tehtävä vatsahuuhtelu. Yritin entistä sinnikkäämmin houkutella juomaan ja tarpeeksi vettä lisäksi tarjoamalla sainkin juuri sen neljänneksen juotettua mutta sitten laittoi suun suppuun ja silmät kiinni ettei edes nähnyt pulloa. Lääkäri tuli sopivasti siinä vaiheessa huoneeseen ja sanoi että nyt meidät siirretään Kotkaan, siellä pitäisi olla kolmen tunnin sisällä verikokeessa missä nähdään kuinka paljon parasetamolia Piiperoinen oli syönyt. Yöksi jäätäisiin sinne myös. Saatiin taksia varten todistus ja papereita Koks:aa varten mukaan. Lähdettiin käymään kotona, nappasin mukaan matkaeväiksi tarkoitettuja voicroissantteja ja nallekarkkipussin sekä vesipullon. Muistelin ystäviltä kuulleeni ettei lastenosastolla ole ruokaa vanhemmille ja kello oli jo sen verran ettei kanttiinistakaan olisi iloa.

Taksimatkan hinta oli 101 euroa. Olin hyvin iloinen että selvisin omavastuudella eli 14,25 eurolla. Lastenosastolla oli jo huone valmiina odottamassa ja siellä sänky sekä tytölle että minulle. Lääkäri tuli heti paikalle ja laittoi tippakanyylin toiseen käteen (yritti ensin toiseen muttei onnistunut) eikä Piiperoinen inahtanutkaan, vähän hätkähti aina kun pistettiin (nyt jo voi mustaahuumoria viljellä ja todeta että taisi olla kipulääkitys kohdillaan ;) ). Siitä samasta otti sitten ensimmäisen verinäytteen ja sanoi että odotetaan tulos ennen kuin aletaan vastalääkettä tiputtamaan, sitä annettaisiin 20 tunnin ajan. Meni kolmisen tuntia ja tuli sitten kertomaan että arvo on korkea mutta alle rajan missä vastalääkettä tarvitaan. Raja oli 700, tytön arvo oli 568. Sanoi että klo 23 otettaisiin uusi verinäyte ja sen pitäisi olla alle 200, muuten tarvitaan tippaa. Hoitaja kävi lääkärin jälkeen kysymässä söisikö Piiperoinen jotain ja toi sitten pari isoa leipää ja maitoa. Taisi neidillä nälkä jo ollakin kun suurimman osan jaksoi syödä. Minä sain kupillisen teetä ja mutustelin sitten voicroissantin kaveriksi. Mies soitteli välillä ja kyseli kuulumisia, Isosisko oli saanut kuulla tapahtuneesta (oli poikaystävänsä luona yötä) ja soitteli perään ja isovanhemmat soittelivat kuullakseen miten neiti voi. Onneksi olin napannut laturinkin mukaan.

Klo 23 labra tuli ottamaan uuden näytteen ja taas pistäminen sujui ilman inahdustakaan - reipas tyttö. Seuraava näyte oli määrätty klo 3:ksi yöllä joten houkuttelin tyttöä nukkumaan. Mutta eipä se "oma" sänky kelvannutkaan, halusi minun viereeni. Heikostihan siinä sitten tuli itse nukuttua kun piti toisella laidalla sänkyä nukkua ja varoa tippumasta lattialle. Klo 1 havahduin siihen kun yöhoitaja tuli laittamaan Piiperoisen sormeen mittarin ja se ei meinannut paikoillaan pysyä kun tyttö unissaan ravisteli sen välillä irti, ja minä sitten havahduin kun kone kävi piippailemaan sen merkiksi. Laittelin sitä aina välillä takaisin ja välillä kone piippaili muuten vaan että aika vähiin unet jäi.

Klo 3 tuli sitten labra ja piti herätellä reppana kesken unien verikokeeseen. Siinä pääsi pieni itku kun pistettiin mutta nallekarkit lohduttivat äkkiä ja näytteen otto sujui sutjakkaasti. Piiperoinen vain piristyi ja pulputti sen jälkeen tunnin ennen kuin simahti, ja heti perään minäkin. Seuraava herätys oli klo 7:30 kun labra tuli taas ottamaan verta ja se sujui taas ilman inahdustakaan. Sitten vain odoteltiin että mitä tapahtuu. Piiperoinen oli kovasti koko ajan tekemässä lähtöä pois ja menossa mamman ja papan luo. Klo 11 jälkeen lääkäri tuli ja sanoi että kaikki arvot olivat ihan hyviä. Pääsisimme kotiin mutta viiden päivän päästä vielä yksi kontrolli maksa-arvoista, sen voisimme käydä kotisairaalan labrassa otattamassa. Jee, kotiin! Ja onneksi selvittiin pelästyksellä tästä. Yhdeksän lasta ja ensimmäistä kertaa piti nyt jonkun kanssa viettää yö sairaalassa, enkä kyllä kaipaa toista kokemusta. Kun olimme lähellä kotia, soitin miehelle että keittää pannullisen vahvaa kahvia niin pysyn hereillä ajomatkan Helsinkiin :D ja että sanoo isommille että ovat valmiina lähtemään sitten melkein heti kun saan kahvit juotua.

Isosiskokin oli kotiutunut yökylästä ja nappasi pikkusiskon syliin heti kun päästiin kotiin. En ollut ainoa joka pelästyi. Join kahvin ja söin vähän leipää. Yllättävää kyllä ei ollut nälkä vaikka menihän tuossa vuorokausi ilman kunnon ruokaa. Sitten suunta kohti Helsinkiä missä oltiin eiliseen asti.

Tänään kävin heittämässä Piiperoisen kanssa päiväkävelyn tuohon sairaalan labraan missä hoitaja oikein ihmetteli kuinka nätisti tyttö antoi pistää. Minä tarjoilin kyllä nallekarkkeja pistoksen ajan neidille mutta eipä tuo sylissä edes hätkähtänyt pistettäessä. Tuntia myöhemmin soittivat jo Kotkasta että oikein nätit arvot. Taisi ottaa tyttö opikseenkin pahan makuisesta juomasta ja seitsemästä pistoskerrasta... kun näytin Pamol F -pakettia ja kysyin että vieläkö haluaa niin sanoi napakasti "EI".



Sylva Ry:n huutiksekseta vielä sen verran että tulos oli todella hieno! Yli 7000 euroa erittäin hyvään tarkoitukseen. Oli ilo olla mukana.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Hyväntekeväisyys huutista pukkaa

Viime vuoden lopulla oli ilo osallistua FB:n ompeluryhmä SaVa:n kanssa Roosa nauha -keräykseen. Nyt pääsimme taas tekemään käsitöitä hyvän asian puolesta kun syöpää sairastavien lasten ja nuorten Sylva Ry kysyi kiinnostaisiko ompelijoita (meinasin kirjoittaa ompelijanaisia mutta parempi jättää väliin kun joukossa on jokunen mieskin!!) järjestää samanlainen huutokauppa heidän hyväkseen. Hrrrrr... kun kysymys oli heitetty ilmaan, oli hetkessä jo ilmaantunut kymmeniä innokkaita osallistumaan. Sen innostuksen hyrinän melkein kuuli :)

Oma panostukseni on tällä kertaa neuvolakortin kannet ja Mekkotehtaan kaavalla tehty olkalaukku (vähän suurennettuna).


Huutokauppa on lauantaina 15.2. Facebookissa Piilon sivulla. Huutiskansiota voi kurkkia täältä. Sieltä löytyy lauantaina myös tarkemmat ohjeet miten toimia.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Helppo leipä ja Brookies

Tirppanalle nousi eilen illalla päälle 38 asteen kuume, joten tälle päivälle kaavailemani kävelylenkki sai jäädä idean asteelle. En tiedä kyllä olisinko siihen kyennytkään eilisen salikäynnin jäljiltä - on hiukkasen reisilihakset ja pakarat kipeinä :D . Jotain tekemistä sitten piti keksiä (haha, kyllähän tekemistä olis mutta tarkoitin sellaista kivaa) joten selailin aikani nettiä ja silmiin osui helpon arkileivän ohje. Testiin. Ja oli se sen verran hyvää että pitää hankkia leipävuokia lisää, omistan yhden ja tälle porukalle se on liian vähän.

HELPPO ARKILEIPÄ

5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
3 tl sokeria
2 rkl öljyä
vehnäjauhoja
muita jauhoja esim. itse käytin sämpyläjauhoa ja kaurahiutaleita
halutessa muuta esim. mysliä jne.

Liuota veteen hiiva, sokeri ja suola. Sekoita joukkoon vehnäjauhoja ja muita jauhoja sen verran, että saat löysän taikinan. Vehnäjauhoja tulee olla noin kaksi kolmasosaa koko jauhomäärästä.
Hyvä koostumus on pannukakkutaikinaa paksumpi, mutta kuitenkin niin löysä, että taikina valuisi kaadettaessa kulhosta pois.

Anna kohota liinan alla 20 minuuttia.

Sekoita mukaan pari ruokalusikallista öljyä ja vielä sen verran vehnäjauhoja, ettei taikina enää tartu astiaan. Taikinan pitäisi olla niin löysää, ettei sitä voisi vaivata pöydällä.

Sekoita tai vaivaa taikinaa kulhossa puulastalla minuutin verran, jotta se muuttuu hiukan kimmoisammaksi. Öljyä vuoka (ellet omista uusia ja varmasti tarttumattomia vuokia - minä en) ja kumoa taikina siihen. Taputtele leipä kutakuinkin tasaiseksi ja peitä liinalla.

Laita uuni 225 asteeseen. Kun uuni on valmis, työnnä hienosti kohonnut leipä sinne ja paista puoli tuntia.

Ota valmis leipä vuoasta, kääri puuvillaiseen liinaan ja anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista.


FB:ssa kaveri jakoi eilen linkin Brookies-leivonnaiseen. Näytti niin hyvälle että Poppana (joka on nykyään innostunut Pipan kanssa leipomaan harva se päivä milloin mitäkin) käski tulostaa ohjeen ja Esikoinen innostui myös että pitää testata heti tänään. Viikonloppuna kun ei olisi paikalla töiden takia ja äkkiäkös pieni testi leivonnainen häviää parempiin suihin. Voi jestas mandeera... oli kyllä hyvää. Makeaa ja vaniljajäätelö sopi kaveriksi paremmin kuin hyvin!

BROOKIES (ohjeen mukaan 12-16 kpl:tta mutta ei me saatu kuin 9 eli paikalla oleville ;D )

Brownie-taikina:
115 g voita
150 g suklaata
2 dl sokeria
½ dl fariinisokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
½ tl suolaa

Cookie-taikina:
115 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 muna + 1 keltuainen
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
150 g suklaata

(Tarjoiluun vaniljajäätelöä)

Valmista brownie-taikina. Sulata voi ja suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa joukkoon sokeri ja fariinisokeri. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Vatkaa joukkoon kananmunat. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe ja suola. Siivilöi ne suklaaseokseen ja kääntele taikina tasaiseksi.

Vuoraa n. 22 x 22 cm:n kokoinen neliön tai suorakaiteen muotoinen kakkuvuoka tai uunivuoka leivinpaperilla. Saat leivinpaperin asettumaan vuokaan paremmin kun rypistät sen palloksi, kastelet vedellä, rypistelet vielä hetken ja sitten avaat. Kaada brownie-taikina paperin päälle ja laita vuoka jääkaappiin pariksi tunniksi.

Valmista cookie-taikina. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää yksi kokonainen muna ja yksi keltuainen, ja vatkaa vielä pari minuuttia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne voi-sokeri-seokseen. Sekoita taikinaa mahdollisimman vähän, jotta siihen ei muodostu sitkoa. Leikkaa suklaa veitsellä pieniksi kuutioiksi. Kääntele ne lopuksi taikinan joukkoon.

Asettele cookie-taikina kahden lusikan avulla nokareiksi brownie-taikinan pinnalle. Paista 175 asteessa n. 30 min. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Brookie kiinteytyy vasta jäähtyessään ja koostumuksesta tulee siten oikeanlainen: rapea päältä ja tahmea sisältä.

Nosta kakku leivinpaperin avulla vuoasta ja leikkaa 12-16 ruuduksi ohutteräisellä veitsellä. Tarjoa halutessasi vaniljajäätelön kanssa.


perjantai 24. tammikuuta 2014

Pakkanen paukkuu - pipoja lisää

Kyllähän sitä talvea kovasti toivoi ja odotti kun joulukin oli musta ja synkkä. Sitä kaipasi pientä pakkasta ja lunta kovastikin. No, tulihan sitä, ainakin toista eli pakkasta sitten ihan toiseen ääripäähän mennen eli -20 asteen molemmin puolin (tänään oli aamulla kylmintä -24,5 asteella). Alkoi jo Vilperi kyselemään lämpimämmän pipon perään viime viikolla. Ja minähän tein. Niin ja vasta kun olin tehnyt, muistin että olisihan tuolla kaapissa ollut viime vuonna tehtykin.
Varastoista löytyi tuplafleeceä (toinen puoli vaaleanvihreä, toinen oliivinvihreä). Kaavan piirsin syksyllä mittojen mukaan. Keskelle heijastinkankaasta J-kirjain niin ei ollut niin mitäänsanomattoman näköinen ja kulkee heijastin matkassa.
Mies alkoi sunnuntaina puhumaan että Piiperoiselle pitää saada keskiviikkoon mennessä fanipipo kun seuraava lätkäpeli on. Nykyinen ostopipo on hiukan ohut ja kohta pienikin. Niinpä sitten taas tekemään ensin sopivan kokoista logoa ja sen jälkeen pipoa pikkuprinsessalle. Mitat otin neidin päästä, kruunupipon ohje täältä.

Nyt on tullut sen verran tuota merkkiä applikoitua, että alkaa sujumaan jo ongelmitta mutkatkin. Harjoitus tekee mestarin ;)

perjantai 17. tammikuuta 2014

Käsitöitä

Sunnuntaiksi 7 v. pojalle synttärilahjaksi tein hai-penaalin. Kankaat kierrätysfarkkua ja vähän omasta varastosta lisää. Silmät silityskalvoista.

Syksyllä tuli tehtyä käsitöitä välillä hyväntekeväisyyteenkin. FB:n ompeluryhmä SaVa:ssa innostuttiin tekemään Roosanauha keräykseen käsitöitä huutokaupattavaksi (ehto oli että kaikissa piti olla jotain pinkkiä). Tavoite oli saada kasaan 300 e ja lopputulos oli yli 6 000 euroa! Siis aivan mahtavaa. Oma antini tuossa alla eli yksi neulottu pipo ja yksi ommeltu. Kummassakin heijastin mukana.



Vilperillä oli puhelin aina hukassa ja taskuista se tuppasi tippumaankin ulos. Ratkaisin asian tekemällä kännykkäpussin.

SaVa:n yhteen ompeluhaasteeseenkin ennätin osallistumaan. Yllätyspaketissa tuli pala tuota punaista pitsisydänkangasta ja siitä piti haasteen mukaan tehdä jotain jouluista. Valkoinen trikoo omista varastoista, satiinisydännauha Sinellistä. Tonttulakin kulkunen löytyi myös kotoa. Aika tarkkaan se pala tuohon meni, vain silppua jäi jäljelle.

Vuosi sitten suunnilleen suunniteltiin taas omaa kuosia trikoolle. Äänestyksen jälkeen mustavalkoinen kortteli voitti ja tein siitä itselleni jo yhden paidan. Ensin ihan tavallisen mutta näytti jotenkin vajaalta joten lisäsin siihen kauluksen. Tuli parempi.

Ja KooKoo-fani halusi pipon niin minähän tein :)

Pipa toivoi joululahjaksi villasukkia ja järjetöntähän se olisi ollut ostaa kun itsekin osaa tehdä. Ei muuta kuin äkkiä neulomaan, ja koska oli kiire niin piti muistia virkistää miten tehtiin kaksi sukkaa kerralla magic loopilla pyöröpuikkojen avulla. Hyvä tuli (kuva tosin keskeneräisistä mutta haittaako se).

Ja koska tuo oli niin kätevää tehdä yhtä aikaa kaksi sukkaa niin halusin opetella taas jotain uutta. Eli nyt kaksi sukkaa kärjestä aloittaen. Kuva aloitusvaiheesta, nyt ne ovat jo Pipan jalassa nämäkin.








"Minä menen baariin"

Piiperoinen 2 v. ei malttanut tänään edes päiväunille nukahtaa. Pyöri ja hyöri vain ja höpötteli baariin menosta. Selvyyden vuoksi mainittakoon että kyse on jäätelöbaarista. Lupasin viedä neidin tuonne kunhan oppii sen isommankin asian tekemään muualle kuin vaippaan eli pöntölle - potalle tyttö ei ole koskaan suostunutkaan. Ei kun ei, viime kesänä kävi pissalla pari kertaa siinä ja sen jälkeen tuli piiitkä tauko. Vasta tuossa loppuvuonna alkoi pöntöllä käymään silloin tällöin ja nyt vuodenvaihteen jälkeen pissalla käynyt ihan sujuvasti. Nyt sitten tällä viikolla on sujunut kaikki :)

Viime kevään jälkeen korvatulehdusrintamalla on ollut aika hiljaista. Joulukuun alussa Tirppana sitten kehitti itselleen sellaisen, ja Piiperoisestakin mietin yhdessä vaiheessa että onko korvissa vikaa. Maanantaina oli Tirppanan korvakontrolli ja kaikki oli kunnossa. Puhuin sitten lääkärille Piiperoisesta ja tämä halusi katsoa nuoremmankin korvat. Olin ollut ihan oikeassa epäilyksessä - korvissa oli kudosnestettä. Piiperoinen sai sitten korvalääkäriltä ehdollista ja kuukauden kuluttua mennään tarkistamaan. Nyt on vaarana että korvaan menee bakteeri salaa ja tekee liimakorvan kun korvat eivät tule kipeiksi nesteen takia. Aikaisemmin saa mennä jos alkaa pahaa nuhaa/yskää esiintyä.

Päivät pitää nykyään suunnitella hyvissä ajoin kun talossa on neljä kuskia menoineen ja vain kolme autoa. Lisäksi sitten näiden nuorempien menot. Kuka kuskaa kenet ja hakee jonkun ja milloin vai vaihdetaanko autoa lennossa. Ihan kun näitä ajoja ei olisi ollut ennen muutenkin, nyt ne vain ajoittuvat todellakin vuorokauden ympäri Esikoisen työaikojen takia. Kokilla kun työvuoro voi loppua vasta puolilta öin. No, eiköhän tämä helpota jossain vaiheessa kunhan poika saa säästettyä rahaa omaan autoon. Siihen asti cruisaillaan ja käytetään kalenteria menojen suunnittelussa. Pitäisiköhän hankkia jokaiselle oma värinsä niin erottaisi helpommin ne toisistaan...

Minulle tuli tässä parin kuukauden kuntosalitauko kun syksyllä ensin minä sain flunssan, sitten kiersi lapsissa ja oli muita menoja ja sitten iskikin joulupaniikki. Keskiviikkona pääsin vihdoin ja viimein taas hikoilemaan ja voi äiti - on tässä jokunen parkaisu päässyt liikkuessa kun lihakset ovat  k i p e ä t ! Vaikka aloitin varovaisesti eli pienemmillä painoilla. Tänään jo vähän parempi kuin eilen. Huomenna olisi tarkoitus taas mennä, sunnuntaille kun tuli lasten serkkujen synttärikekkerit ohjelmaan.

tiistai 7. tammikuuta 2014

2014 alkoi - Tirppana 5 v.

Onpas ollut pitkä tauko, mutta jos tämä tästä taas lähtisi.

Esikoisen armeija-aika meni kuin siivillä ohitse. Uskomattoman äkkiä. Poika saatiin jo jouluksi kotiin kun joulukuun 19. päivä asepalvelus oli suoritettu. Heillä oli joku kokeilu puoli vuotta lyhyemmästä ajasta. Tänään pojalla alkaa sitten työt pehmeällä aloituksella eli tänään ja huomenna vain neljän tunnin vuoro. Ennen intin loppua tokavikalla lomalla Esikoinen antoi tehtävän. Olin miehelle tehnyt isänpäiväksi KooKoo-logolla paidan, nyt minulla oli kolme viikkoa (seuraavaan lomaan asti) aikaa tehdä hänelle Kärpät-logolla musta-keltainen paita että saisi sen intiin vikalla lomalla mukaansa kun siviilivaatteita tarvitsee :o . Ups... puuttui tarpeeksi iso kaava (isoin mitä minulla on on XL ja siinä rinnanympärys on 118 cm, pojalla se on 134 cm) ja katsottuani Kärppien logoa totesin etten taida applikointiin kyetä. Noh, ensin kaavan muokkausta. Lisäsin hartialeveyteen pari senttiä ja keskelle pari senttiä, pituutta lisää 10 cm. Sitten poika tulikin yllätyslomille ja pääsin testaamaan kaavaa intin paitaan. Joo... piti piirtää kaavaan lisää muutoksia paitaa apuna käyttäen eli kädentielle tuli lisää korkeutta muutama sentti ja näin ollen hihojenkin kaavaa piti muuttaa. Pääntie meni niinikään uusiksi (jäiköhän alkuperäisestä kaavasta siis mitään jäljelle :D ). Logon päätin yrittää tehdä silitysarkeista. Etsin sopivan kuvan, suurensin sen kuvankäsittelyohjelmalla sopivaksi, tulostin ja piirsin läpi leivinpaperille. Leikkasin osat väreittäin irti ja teippasin silitysarkeille ja sitten kieli poskessa varovaista leikkaamista kaikkien mutkien kanssa. Lopputulos oli melkein täydellinen. Niin hyvä ettei tuo poika meinaa antaa paitaa pestäväksi :D

Tässä miehen saama paita

Tässä sitten Esikoisen paita

Isosisko teki myös töitä vuoden lopussa. Pääsi jouluapulaiseksi BR-leluihin ja sen lisäksi Ärrälle. Yhden pitkän päivänkin teki, meni Ärrälle puoli seitsemäksi aamulla ja sieltä iltapäivällä suoraan BR-leluihin iltayhdeksään asti kun soittivat ja kysyivät pääsisikö. Ärrän työt jatkuvat keikkaluontoisina edelleen, yhden kerran ollut yksinäänkin jo kiskaa pitämässä. Rahalle on tarvetta kun pitää karkit ym. hankkia penkkaripäivään, on tulossa abi-risteilyä ja sitten se "peltilehmä" vakuutuksineen ja polttoaineineen. Uudenvuoden aattona ja -yönä oli toiminut kyydityspalveluna kun puhelin oli pirahdellut, ja sai siitäkin ihan kivasti. Hyvä kun kaveritkin ymmärtävät ettei se polttoaine ilmaista ole.

Tirppana viettää tänään 5-vuotis synttäreitään! Hui :) . Ei ihan tähän ikään ehtinyt kun hampaat jo alkoivat tippua suusta. Pari iltaa sitten lähti ensimmäinen hammas! Sai ennätyksen nimiinsä, toiset kun on olleet yli 5-vuotiaita tuossa vaiheessa enemmän tai vähemmän. Muistaakohan tuon helposti kun samana iltana sai seurata todella jännittävää Ruotsi-Suomi lätkää ja Suomi voitti alle 20-vuotiaiden MM-kultaa! Tirppanan juhlat pidettiin lauantaina ja tänään vanhaan tyyliin nautitaan jäätelökekkerit perheen kera.