Ruuhkavuodet on täällä!
Niin se vain kävi että kun työelämä kutsui, ei aika enää riitäkään kaikkeen. Harmi kyllä blogikin koki sen kohtalon mutta jos yrittäisi kuitenkin edes välillä - toimiihan tämä päiväkirjana itselleni.
Ihan ensimmäiseksi sanon kyllä että töissä on ihan hullu kiire, hieman kaaosmainen olo kun tuntuu että kaikki on aina hukassa ja mitään ei muista tehneensä mutta asioilla on tapana järjestyä. Ihan siis kuin kotona olisin eli viihdyn todella hyvin (kiukkuiset asiakkaat vastaavat kiukkuisia lapsia). Työkaverit ovat mukavia ja yksi heittää sellaista läppää että tosiaankin olo on välillä kuin kotona olisi kuuntelemassa omaa armasta aviomiestä. No ei siinä mitään, kyllä sitä juttua osaan minäkin heittää ja huumorilla pärjää pitkälle. Päivät menevät nopeasti, aamulla kun menee niin seuraavassa hetkessä pitäisi jo kotiin lähteä... niin ja välissä huomata syödä.
Aika on mennyt siivillä, tuollakin on nyt tullut oltua jo 1½ vuotta. Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen kesäloman töistä!! 6 päivää! Kaksi niistä meni risteilyyn viime kesänä ja loput pidin lasten hiihtolomalla. Olisi mennyt enemmänkin kun Haminaan piti Scorpionsin konserttiin mennä mutta meninkin sitten sairaslomalaisena kun iskias iski nostaessani Piiperoista sängystäni omaan sänkyynsä nukkumaan. Olisin saanut olla 5 kk:tta sairaslomalla mutta lääkärin hämmästykseksi ilmoitin aina kun sairaslomaa tarjosi että ei kiitos, menen mielummin töihin. Pystyin istumaan satulatuolilla ja jumppapallolla, ja ensin mainitun pomo osti heti kun sanoin että sen avulla voin jatkaa töissä oloa muuten joutuisin seisomaan eikä sitä nyt sentään jaksa koko päivää. Parin viikon sairasloman pidin kuitenkin siihen asti että pääsin aloittamaan fysioterapian. Kolme kuukautta piti kävellä kyynärsauvojen avulla ja autolla ajo oli tuskaa... kirkkaalla päivänvalollakin tähdet vain vilkkuivat silmissä. Henkilöautoon en olisi edes päässyt kyytiin mutta onneksi on tuo pikkubussi missä pitää nousta ylöspäin sen sijaan että laskeutuisi alas. Iskias juili selästä oikean jalan pottuvarpaaseen asti joten hammasta purren sitä piti Vilperiä kuskata sählyharkkoihin minkä harrastuksen viime syksynä aloitti.
Scorpionin konsertti oli mukava kokemus kivun siivittämänä. Matkastahan ei olisi tullut mitään jos Isosisko ei olisi lupautunut kuskiksi ja ennen selän pettämistä olin työkaverille ja tämän vaimollekin luvannut kyydin konserttiin, ja yksi oma kaveri lähti myös. Taas kerran onni on pikkubussi. Makasin takana matkat pitkälläni tyynyillä tuettuna ja kyllä, otin tietoisen riskin kun turvavyötä nyt oli hiukkasen hankala siinä asennossa saada hyvin mitenkään päin. Mutta liput oli maksettu joten sisulla mentiin. Kuuden tunnin seisomisen jälkeen kyynärsauvoilla alkoi tosin tuntua siltä että kipulääkkeetkään eivät enää auttaneet. Särki käsiä ja selkää ja jalkoja... mutta show oli hieno. Kotiin päästyä n. klo 2-3 yöllä en pystynyt enää muuta kuin konttaamaan sänkyyn ja pyytämään Pipaa ja Poppanaa auttamaan vaatteet pois. Olivat siis vielä hereillä kun Piiperoinen ei ollut suostunut nukkumaan ja oli siis hänkin hereillä.
Tänä kesänä on pakko ottaa uusinta tuosta Scorpionsin konsertista, toivon mukaan ilman että pitää mennä pää kainalossa paikalle eli haluan päästä nauttimaan konsertista kunnolla. Niinpä kaverin kanssa on liput ja matkat Turkuun ja sieltä Rockin' Kaarinaan heinäkuun lopulla. Eipä siinä muuta kuin rock you like a hurricane... Sen perjantain otin pekkaspäiväksi kun bussipysäkillä pitää olla jo klo 6 KÄÄK! No, Hesasta Turkkuseen voikin sitten nukkua reilun pari tuntia niin jaksaa yön kukkua.
Kotikarusellissa on sen verran muutosta tapahtunut että Isosisko muutti vuosi sitten helmikuussa Rentun kanssa yhteen (ihan mukava poika, mies vain kutsuu rentuksi kun houkutteli tyttären pois kotoa :D ). Jonkun aikaa asuivat tässä lähellä, sitten muuttivat Heinolaan ja kohta vuosi sitten Lahteen töiden perässä. Esikoinen muutti kolmisen kuukautta sitten työkaverinsa kanssa kimppakämppään lähemmäksi työpaikkaa eli häntäkin näkee harvakseltaan. Luopui autosta säästääkseen rahaa. Töihin pääsee kävellen kymmenessä minuutissa. Tuuliviiri pakertaa vieläkin lukiossa, tähtää syksyn lakitukseen eli ehkä tässä vielä yo-juhlat tulee pidettäväksi. Poppana haki ja pääsi kokkikouluun eli toinenkin kokki tulossa tähän perheeseen... ei tarvitse pitkään olla ilman herkkuruokia. Esikoinen aina välillä kokkasi kotona asuessaan ja kyllä oli hyvää! Pipa, Vilperi ja Jesperi jatkavat peruskoulua ja Tirppana aloittaa koulutiensä tänä syksynä. Nyyh... enää yksi "pieni" joka viihtyy hoidossa. Viime vuosi mentiin niin että hoitopäiviä tuli 12 kuukaudessa, sen verran tulee nyt alussakin kun Tuuliviiri on pääosin kotona, käy vain joitain kursseja vielä suorittamassa. Ensi vuoden alusta pitänee siirtyä kokopäivähoitoon kun tammikuun 2.päivä Tuuliviiriä kutsuu armeija... hrrr... Esikoisella oli parempi kun aloitti heinäkuussa eikä pakkasilla.
Nyt alkaa aika loppua, pitää rynnätä Vilperin kanssa kauppakeskuksen aleen. Poika sai synttärilahjakortin BudgetSporttiin ja nyt kun on ale, haluaa ostaa uuden sählymailan niillä rahoilla... "sellaisen hyvän". Saatanpa itsekin kiertää pari vaatekauppaa ohimennessä mikä kyllä aiheuttaa Vilperille pään kivistystä ;) Etenkin jos Pipa ja Poppana lähtevät mukaan koska sitten sieltä ei alle kahden tunnin pois selviä :D . Jesperi, Tirppana ja Piiperoinen ovatkin nauttimassa mökkielämästä ja lähinnä järvivedestä näillä asteilla eli kotiutuvat huomenaamulla.
Minun pitää vielä heittää keikka Lahteen illemmalla kun vien Poppanan pyörineen Isosiskon ja Rentun luo. Isosisko järjesti pikkusiskolle työpaikan pariksi viikoksi omalta työpaikaltaan kun täältä ei löytynyt töitä. Asuu viikot tuolla ja tulee välissä viikonlopuksi kotiin. Mutta kiva kun saa edes vähän omaa rahaa.
Ihan ensimmäiseksi sanon kyllä että töissä on ihan hullu kiire, hieman kaaosmainen olo kun tuntuu että kaikki on aina hukassa ja mitään ei muista tehneensä mutta asioilla on tapana järjestyä. Ihan siis kuin kotona olisin eli viihdyn todella hyvin (kiukkuiset asiakkaat vastaavat kiukkuisia lapsia). Työkaverit ovat mukavia ja yksi heittää sellaista läppää että tosiaankin olo on välillä kuin kotona olisi kuuntelemassa omaa armasta aviomiestä. No ei siinä mitään, kyllä sitä juttua osaan minäkin heittää ja huumorilla pärjää pitkälle. Päivät menevät nopeasti, aamulla kun menee niin seuraavassa hetkessä pitäisi jo kotiin lähteä... niin ja välissä huomata syödä.
Aika on mennyt siivillä, tuollakin on nyt tullut oltua jo 1½ vuotta. Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen kesäloman töistä!! 6 päivää! Kaksi niistä meni risteilyyn viime kesänä ja loput pidin lasten hiihtolomalla. Olisi mennyt enemmänkin kun Haminaan piti Scorpionsin konserttiin mennä mutta meninkin sitten sairaslomalaisena kun iskias iski nostaessani Piiperoista sängystäni omaan sänkyynsä nukkumaan. Olisin saanut olla 5 kk:tta sairaslomalla mutta lääkärin hämmästykseksi ilmoitin aina kun sairaslomaa tarjosi että ei kiitos, menen mielummin töihin. Pystyin istumaan satulatuolilla ja jumppapallolla, ja ensin mainitun pomo osti heti kun sanoin että sen avulla voin jatkaa töissä oloa muuten joutuisin seisomaan eikä sitä nyt sentään jaksa koko päivää. Parin viikon sairasloman pidin kuitenkin siihen asti että pääsin aloittamaan fysioterapian. Kolme kuukautta piti kävellä kyynärsauvojen avulla ja autolla ajo oli tuskaa... kirkkaalla päivänvalollakin tähdet vain vilkkuivat silmissä. Henkilöautoon en olisi edes päässyt kyytiin mutta onneksi on tuo pikkubussi missä pitää nousta ylöspäin sen sijaan että laskeutuisi alas. Iskias juili selästä oikean jalan pottuvarpaaseen asti joten hammasta purren sitä piti Vilperiä kuskata sählyharkkoihin minkä harrastuksen viime syksynä aloitti.
Scorpionin konsertti oli mukava kokemus kivun siivittämänä. Matkastahan ei olisi tullut mitään jos Isosisko ei olisi lupautunut kuskiksi ja ennen selän pettämistä olin työkaverille ja tämän vaimollekin luvannut kyydin konserttiin, ja yksi oma kaveri lähti myös. Taas kerran onni on pikkubussi. Makasin takana matkat pitkälläni tyynyillä tuettuna ja kyllä, otin tietoisen riskin kun turvavyötä nyt oli hiukkasen hankala siinä asennossa saada hyvin mitenkään päin. Mutta liput oli maksettu joten sisulla mentiin. Kuuden tunnin seisomisen jälkeen kyynärsauvoilla alkoi tosin tuntua siltä että kipulääkkeetkään eivät enää auttaneet. Särki käsiä ja selkää ja jalkoja... mutta show oli hieno. Kotiin päästyä n. klo 2-3 yöllä en pystynyt enää muuta kuin konttaamaan sänkyyn ja pyytämään Pipaa ja Poppanaa auttamaan vaatteet pois. Olivat siis vielä hereillä kun Piiperoinen ei ollut suostunut nukkumaan ja oli siis hänkin hereillä.
Tänä kesänä on pakko ottaa uusinta tuosta Scorpionsin konsertista, toivon mukaan ilman että pitää mennä pää kainalossa paikalle eli haluan päästä nauttimaan konsertista kunnolla. Niinpä kaverin kanssa on liput ja matkat Turkuun ja sieltä Rockin' Kaarinaan heinäkuun lopulla. Eipä siinä muuta kuin rock you like a hurricane... Sen perjantain otin pekkaspäiväksi kun bussipysäkillä pitää olla jo klo 6 KÄÄK! No, Hesasta Turkkuseen voikin sitten nukkua reilun pari tuntia niin jaksaa yön kukkua.
Kotikarusellissa on sen verran muutosta tapahtunut että Isosisko muutti vuosi sitten helmikuussa Rentun kanssa yhteen (ihan mukava poika, mies vain kutsuu rentuksi kun houkutteli tyttären pois kotoa :D ). Jonkun aikaa asuivat tässä lähellä, sitten muuttivat Heinolaan ja kohta vuosi sitten Lahteen töiden perässä. Esikoinen muutti kolmisen kuukautta sitten työkaverinsa kanssa kimppakämppään lähemmäksi työpaikkaa eli häntäkin näkee harvakseltaan. Luopui autosta säästääkseen rahaa. Töihin pääsee kävellen kymmenessä minuutissa. Tuuliviiri pakertaa vieläkin lukiossa, tähtää syksyn lakitukseen eli ehkä tässä vielä yo-juhlat tulee pidettäväksi. Poppana haki ja pääsi kokkikouluun eli toinenkin kokki tulossa tähän perheeseen... ei tarvitse pitkään olla ilman herkkuruokia. Esikoinen aina välillä kokkasi kotona asuessaan ja kyllä oli hyvää! Pipa, Vilperi ja Jesperi jatkavat peruskoulua ja Tirppana aloittaa koulutiensä tänä syksynä. Nyyh... enää yksi "pieni" joka viihtyy hoidossa. Viime vuosi mentiin niin että hoitopäiviä tuli 12 kuukaudessa, sen verran tulee nyt alussakin kun Tuuliviiri on pääosin kotona, käy vain joitain kursseja vielä suorittamassa. Ensi vuoden alusta pitänee siirtyä kokopäivähoitoon kun tammikuun 2.päivä Tuuliviiriä kutsuu armeija... hrrr... Esikoisella oli parempi kun aloitti heinäkuussa eikä pakkasilla.
Nyt alkaa aika loppua, pitää rynnätä Vilperin kanssa kauppakeskuksen aleen. Poika sai synttärilahjakortin BudgetSporttiin ja nyt kun on ale, haluaa ostaa uuden sählymailan niillä rahoilla... "sellaisen hyvän". Saatanpa itsekin kiertää pari vaatekauppaa ohimennessä mikä kyllä aiheuttaa Vilperille pään kivistystä ;) Etenkin jos Pipa ja Poppana lähtevät mukaan koska sitten sieltä ei alle kahden tunnin pois selviä :D . Jesperi, Tirppana ja Piiperoinen ovatkin nauttimassa mökkielämästä ja lähinnä järvivedestä näillä asteilla eli kotiutuvat huomenaamulla.
Minun pitää vielä heittää keikka Lahteen illemmalla kun vien Poppanan pyörineen Isosiskon ja Rentun luo. Isosisko järjesti pikkusiskolle työpaikan pariksi viikoksi omalta työpaikaltaan kun täältä ei löytynyt töitä. Asuu viikot tuolla ja tulee välissä viikonlopuksi kotiin. Mutta kiva kun saa edes vähän omaa rahaa.
Sydämellisesti tervetuloa taas linjoille! Välillä on ihan ollut ikävä sinun ja monen muunkin lasten äidin kirjoitelmia, kun niistä tulee niin kotoisa ja tuttu olo. Älä ota paineita kirjoitusvelvoitteesta, joka halposti nakuttaa takaraivolla - kirjoittelet kuulumisia kun kerkeet. Mansikkaista kesää sinulle ja väellesi!
VastaaPoista