Yllätysvieras

Meinasin tänään tipahtaa pepulleni kun puhelin soi ja näin soittajan nimen. Rakas ystävä vuosien takaa (yläasteella tutustuttiin) soitti ja kysyi keitänkö kahvit. No tottahan toki! Viimeksi ehdittiin nähdä 10 vuotta sitten, välissä on toki puhelimessa juteltu. Ihana yllätys!

Ystävä oli miehensä ja nuorimman lapsensa kanssa asuntoautolla kiertelemässä täälläpäin niin päättivät poiketa ja kyllä sitä juttua taas riittikin. Kolme tuntia meni ihan liian nopeaa, sitten heidän oli jo jatkettava matkaa. Tietysti juuri kun heidän tyttönsä oli voittanut ujoutensa ja päässyt vauhtiin Tirppanan, Jesperin, Vilperin ja Pipan kanssa - tyttö meinasi että olisi voinut vielä pidempäänkin leikkiä. Kaksun kanssa kyllä puhuttiin että nyt ei pidetä kymmentä vuotta välissä vaan yritetään nähdä edes hiukkasen useammin, pitää vaan yrittää saada yksiin hänen työvuoronsa ja minun Hesan reissuni.

Tämä päivä on muutenkin ollut erilainen kun koko perhe on kotona tai ainakin melkein. Mies ja lapset ovat evakossa mökiltä kun vanhempani ja kummitätini valtasivat sen täksi viikonlopuksi ja meiltä on pääsy kielletty sinne huomiseen puoleen päivään asti. Isosisko puolestaan lähti eilen isoseksi seurakunnan leirille, ensin pienten leirille ja heti perään isompien leirille. Kiva vaan, isompien leiri on hieman ylibuukattu ja isoset (kuusi kappaletta) joutuvat jakamaan luultavasti yhden huoneen niin että nukkuvat lattialla ja lisäksi siellä jyllää koli-bakteeri eli hanavesi on pannassa. Toivottavasti ei tuo bakteeria tuliaisena, elättelen toivoa että itse pääsisin siitä vihdoin eroon, viimeinen ab-kuuri loppuu reilun parin viikon päästä ja olen siis antibiootteja syönyt tammikuusta asti.

Mies oli ensin töissä ja sitten loppupäivän leikannut orapihlaja-aitaa. Nurisi tuossa vieraille että miksi ihmeessä ihmiset pitävät mökkielämää työleirinä, kotona olo se vasta työsavottaa tietää :D . No, huomenna mies pääsee taas mökille kunhan ensin sahaa puita kotiin ja kasaa ne puuliiteriin O;)