Työelämässä taas
Huhuhuh... alkuun meinasi tulla paniikki että miten ihmeessä näitä osto- ja myyntireskontran juttuja tehdäään ja maahantuojien ohjelmia käytetään. Jotkut asiat muistin ja osa oli ihan utopiaa. Kassakonetta osasin käyttää hetken empimisen jälkeen - toivottavasti se ei ala kenkkuilemaan. Muistelen että sitten ollaan pulassa.
Heitin vitsinä miehelle ennen töihin menoa että onkohan siellä mitään kesken mitä itse olin tekemässä vuosi sitten. Olisi kai pitänyt koputtaa puuta - olihan siellä muutama. Ensimmäinen viikko menikin siinä että yritin päästä kärryille asioista ja tehdä samalla uutta. Sen verran hommaa on ollut että asiakaspuheluihin en ole juurikaan ehtinyt vastailemaan. Kun 60 % työaikaa teen niin etusija on laskuilla ja maksuilla eivätkä ne mene ihan hutaisemallla maaliin vaan vaativat keskittymistä.
Olisi kiva kun töissä olisi pakastin. Kaipaan välillä että saisin laittaa kylmäkallen kainaloon. Leikatun puolen kainalo muuttuu välillä tulikuumaksi ja vähän särkee, kylmäkalle helpottaa. Hullua vain että voisin laittaa kylmäkallen suoraan iholle kun kainalossa ei ole tuntoa - en noin tee ettei tule ihovaurioita mistä fysioterapeutti varoitti. Muuallakin kuin kainalossa kylmä helpottaa. Sädehoito loppui tammikuun 20.päivä ja edelleen kudokset ovat arkana sädetyksestä. Paineluhoito jatkuu, muuta ei voi tehdä ennen kuin kudokset kestävät käsittelyä, sanoi fysioterapeutti. Keksin kyllä parin viikon jälkeen että otan pienen kylmälaukun mukaan ja sinne pari kylmäkallea niin pysyvät tarpeeksi kylminä että voin oloa helpottaa. Asiakkaan tullessa yritän maastoutua tiskin taaksen ja kaivella apuvälineen kainalosta huomaamatta ettei tule ihmetteleviä katseita..
Olkapää vain alkoi nyt kenkkuilemaan leikkausvaivan lisäksi ja sain komennon hillitä kuntoutustani. Minä kun otin tavaksi tehdä kerralla kaikki kuntouttavat liikkeet (ovat siis oikeasti kuntouttavia, eivät hikeä nostattavia jos tuskanhikeä ei lasketa mukaan) ja 3-4 kertaa viikossa. Nyt pitää antaa olkapäälle kuntousta ja välttää noita muita kun ei saa tehdä mitään mikä aiheuttaa kipua... huoh, olen niin väsynyt tähän että aina sattuu.. Lisäksi särkylääkkeitä kunnolla että tulehdus saadaan kuriin ja kylmää niin kudokset tykkäävät. Jos kuntoutusallas olisi käytössä olisi lääkäri laittanut lähetteen sinne, vesikuntoutus tekisi kuulema hyvää. No, ehkä ne pian kun koronatilanne paranee.
Sain sen koronarokotuksenkin 20.4. mutta epäonneksi olin yksi niistä joille tulee vähän ikävämpiä sivuoireita. Seuraava yö meni valvoen jäätävässä käsikivussa mihin ei auttanut 1g Panadol + 600mg Burana -yhdistelmä. Odotin vain että yö olisi ohi ja saisin taas ottaa lisää lääkettä. Nappasin pillerit ja tuin itseni istuvaan asentoon, siinä ei särky ollut niin paha, ja nukuin puolille päivin. Jaiks, ja lehdissä varoiteltu että seuraava tekee pahemmat oireet. No, otan piikin silti mielummin kuin jättäisin ottamatta. Osaanpahan jo varoittaa töissä että en välttämättä ole silloinkaan piikin jälkeen työkykyinen. Oli se hankalaa kun oli molemmat kädet kipeinä, pukeminen alkoi olla jo ongelmallista. Onneksi särky lieveni iltaa kohden ja seuraava yö meni jo hyvin.
Kyläilemässä
Kävimme miehen, Pipan ja Piiperoisen kanssa kylässä Esikoisen luona päivänä eräänä. Piti päästä näkemään Pulkkinen. Pääsiäisenä Esikoinen kävi pojan kanssa äitinikin luona ja silloin huomasin kuinka lujaa pikkuinen jo ryömii. Pulkkisella on oma erityisjuttunsa.. Kaikki ovat varmaan nähneet kuinka koira jahtaa häntäänsä? No, Pulkkinen pyörii mahallaan lattialla yhtä nopeasti ympyrää ja vain häntä puuttuu 😄
Kotiin tultaessa koukattiin kaupan kautta kun Tirppana oli leipomassa kotona puolukkapiirakkaa ja aineksia uupui. Parkissa odotellessa huomasin keskustassa kioskin ja mietin koska se on siihen tullut. Pipa totesi että viime kesänä. Mietin hetken ja totesin ettei mitään mielikuvaa kuten ei viime kesästä muutenkaan.. Aika meni kolmen viikon sykleissä ja ulkona ei pahemmin pystynyt olemaan. Muistan vain sytostaattipäivinä olleen aina helle ja lopulta yllätyin kun yhtenä kertana ei sitten ollutkaan ja tajusin että oli tullut syksy... Outoa nyt ajatella että minulta oikeasti katosi johonkin mustaan aukkoon kuukausia viime vuodesta.
Huomenna mennään Isosiskon luo kun tämä täyttää 26 v. Sattui sopivasti kaikille lyhyet päivät niin ehtii kahvitella. Viime vuonna Renttu tuumasikin ettei taloon mahtuisi muita kuin meidän perhe kerralla :D . Kiva nähdä millaista remonttia ovat vuoden aikana tehneet - viimeksi kävin vuosi sitten synttäreillä.
Mies on innoissaan kun suosittelin uutta hiiligrilliä ja kerroin että käy kaupassa katsomassa mitä olin ajatellut. Totesi että voisihan tuon ostaa kun entinen on pohjasta reikiä täynnä ja uusi olisi isompikin. Itse ihastuin siihen että siinä pystyy säätämään hiilitasoa eli tietää ehkä vähemmän palaneita ruokia - aina joskus vahinkoja sattuu. Nyt kun on pariin otteeseen, viimeksi tänään, sillä grillannut niin kehuu kuinka hyvä tuo on kun tosiaan saa veivattua tasoa. Ja grillaukseen ei mene niin aikaa. Haluaa nyt samanlaisen mökillekin :D
Kommentit
Lähetä kommentti