Hirveä hinku ollut ompelemiseen joten piti surautella pikkuneidille liivimekko kokoa 74. Pääsin testaamaan samalla Kamin neppipihtejä ja ihan ok ostos sekin oli.
Voitto kotiin \o/ . Olen aristellut ompeluhommissa applikointia kuten kerran taisin mainitakin. Se oli jo vähän sellainen peikko että hirvitti edes kokeilla. Nyt kun vauvan potkari hajosi, oli punaista velouria, niin päätin siitä ottaa kierrätyskankaan applikaatioon. Eurokankaasta löysin jo jokin aika sitten muutamalla eurolla vihreää velouria mistä piti tehdä Tirppanalle housut eli nyt tuumasta toimeen kun vilkkaimmat lapset ovat mökillä syyslomaa viettämässä isänsä kanssa joka viettää viimeistä isyyslomaviikkoaan. Kaava oli Ottobren 4/2008 Vilkas-housut ja koko 98. Ajattelin että tähti voisi olla sopivan yksinkertainen näin ekaksi applikaatioksi - tosin ympyrä olisi voinut olla vielä helpompi ;) . Sakaroissa piti vähän miettiä. Alla vielä lähikuva applikoinnista. Ihan hyvä ensikertalaisen työksi :)
Nyt se sitten iski meikäläiseenkin, flunssa nääs. Johan minä tältä olenkin onnistunut välttymään reilun vuoden ajan. Nyt vauvavuoden aikana on pari kertaa ollut kurkkukipeä ja olen luullut että flunssa tulee mutta ei, enkä muista että odotusaikanakaan kipeänä olin? Eli johan oli aikakin voisi joku tähän tuumata :D . Tämän siitä saa kun unohtaa D-vitamiininsa syödä, pitääkin laittaa heti tilausta iHerbille kun pääs vitskut loppumaan. Perjantaina Jesperillä oli käynti Hattu-kehitysneuvolaan. 5-vuotistarkastuksessa kun ei ihan ikätasossaan ollut testeissä niin laitettiin lähete tuonne. Ensimmäinen käynti oli nyt lääkärin luona joka jutteli minun ja Jesperin kanssa ja teetti pojalla tehtäviä. Oli puhetta myös pojan käytöksestä (tuo kun on villi tapaus ja päivittäin saa käydä taistoja eri asioista). Lääkäri varmisteli että kuulee ja totesin että kuulossa ei ole vikaa, karkkipussin rapina kuuluu pitkälle ;) . Katsoi kuitenkin korvat ja kas, mitä sieltä löytyikään - korvatulehdus! No, poju ...
Taistelu on ohi ja väsynyt kulkija kutsuttiin taivaan kotiin... Mies meni illalla katsomaan äitiään. Vaikka toivoikin äitinsä saavan jo rauhan, ei olisi kuitenkaan halunnut se käyvän näin... paikalla ei ollut kuin mies kun viimeinen koriseva henkäys kävi :'( . Se on miehelle kova paikka ja tuntuu etten osaa sanoa oikein mitään. Yritin lohduttaa että nyt ei äidin tarvinnut lähteä aivan yksin, paikalla oli kuopus saattelemassa... Jäljellä on suuri suru.
Kommentit
Lähetä kommentti