torstai 17. marraskuuta 2011

Rauha

Taistelu on ohi ja väsynyt kulkija kutsuttiin taivaan kotiin... Mies meni illalla katsomaan äitiään. Vaikka toivoikin äitinsä saavan jo rauhan, ei olisi kuitenkaan halunnut se käyvän näin... paikalla ei ollut kuin mies kun viimeinen koriseva henkäys kävi :'( . Se on miehelle kova paikka ja tuntuu etten osaa sanoa oikein mitään. Yritin lohduttaa että nyt ei äidin tarvinnut lähteä aivan yksin, paikalla oli kuopus saattelemassa... Jäljellä on suuri suru.                                                  

8 kommenttia:

  1. Surunne on varmasti valtava. Otan osaa. Lukiessani tuntui että istun samassa sairaalahuoneessa kun 12 vuotta sitten kun rakas isäpuoleni veti viimeisen henkäyksen.
    Paljon voimia teidän perheelle.

    VastaaPoista
  2. Onneksi ehti hyvästelemään. Oma isäni kuoli ihan yllättäen toukokuussa ja mieltäni vaivaa kaiken aikaa, kun en ehtinyt hyvästelemään, kun kuolema tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta terveelle miehelle. Voimia.

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni suureen suruunne!Voimia kaiken keskelle..

    VastaaPoista
  4. Luen ahkerasti blogiasi. Saanko linkittää sen omaani?

    VastaaPoista
  5. Voimia, oikein paljon <3

    kupla

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille.

    Miia: Toki saat.

    VastaaPoista