Työelämässä taas Huhuhuh... alkuun meinasi tulla paniikki että miten ihmeessä näitä osto- ja myyntireskontran juttuja tehdäään ja maahantuojien ohjelmia käytetään. Jotkut asiat muistin ja osa oli ihan utopiaa. Kassakonetta osasin käyttää hetken empimisen jälkeen - toivottavasti se ei ala kenkkuilemaan. Muistelen että sitten ollaan pulassa. Heitin vitsinä miehelle ennen töihin menoa että onkohan siellä mitään kesken mitä itse olin tekemässä vuosi sitten. Olisi kai pitänyt koputtaa puuta - olihan siellä muutama. Ensimmäinen viikko menikin siinä että yritin päästä kärryille asioista ja tehdä samalla uutta. Sen verran hommaa on ollut että asiakaspuheluihin en ole juurikaan ehtinyt vastailemaan. Kun 60 % työaikaa teen niin etusija on laskuilla ja maksuilla eivätkä ne mene ihan hutaisemallla maaliin vaan vaativat keskittymistä. Olisi kiva kun töissä olisi pakastin. Kaipaan välillä että saisin laittaa kylmäkallen kainaloon. Leikatun puolen kainalo muuttuu välillä tulikuumaksi ja vähän sä...
Tämän blogin suosituimmat tekstit
Ruuhkavuodet on täällä!
Niin se vain kävi että kun työelämä kutsui, ei aika enää riitäkään kaikkeen. Harmi kyllä blogikin koki sen kohtalon mutta jos yrittäisi kuitenkin edes välillä - toimiihan tämä päiväkirjana itselleni. Ihan ensimmäiseksi sanon kyllä että töissä on ihan hullu kiire, hieman kaaosmainen olo kun tuntuu että kaikki on aina hukassa ja mitään ei muista tehneensä mutta asioilla on tapana järjestyä. Ihan siis kuin kotona olisin eli viihdyn todella hyvin (kiukkuiset asiakkaat vastaavat kiukkuisia lapsia). Työkaverit ovat mukavia ja yksi heittää sellaista läppää että tosiaankin olo on välillä kuin kotona olisi kuuntelemassa omaa armasta aviomiestä. No ei siinä mitään, kyllä sitä juttua osaan minäkin heittää ja huumorilla pärjää pitkälle. Päivät menevät nopeasti, aamulla kun menee niin seuraavassa hetkessä pitäisi jo kotiin lähteä... niin ja välissä huomata syödä. Aika on mennyt siivillä, tuollakin on nyt tullut oltua jo 1½ vuotta. Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen kesäloman töistä!! 6 päivä...
Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 3
Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 3 Marraskuu Kuun eka päivä pääsin tapaamaan vanhempiani!! En ollut kesäkuun jälkeen nähnyt isää, äidin näin Pulkkisen ristiäisissä. Oli ihana nähdä.. mutta suretti kun näin kuinka isä oli laihtunut. Ei kuulema oikein ruoka maistunut. Vietiin jo synttärilahjakin odottamaan kun isänpäiväviikonloppuun osuisi myös isän 74 v. syntymäpäivä. Päivä meni liian äkkiä, pidempäänkin olisin ollut mutta seuraava päivä oli koulua lapsilla jotka olivat mukana ja Pipalla työharjoittelua. Seuraavalla viikolla Poppana tuli käymään Oskarin kanssa ja toi porkkanakakkumuffineja tullessaan. Hyviä olivat. Oma olo oli jo ollut sen verran hyvä että kävin kävelyllä ja jaksoin jopa 2 km. Se oli saavutus. Koska olo oli hyvä niin Pipa suostui lauantaina taas kuskiksi ja lähdettiin yllättämään Pappa syntymäpäivänään kun minulla olisi leikkaus 19.päivä niin ei tiedä koska taas kykenisin. Keskiviikkona oli kirurgin tapaaminen ja huonoja uutisia. Magnee...

Kommentit
Lähetä kommentti