Kuka pelkää mustaa miestä?

Torstain keskustareissusta jäi kertomatta huvittava tapaus. Muistin sen vasta myöhemmin. Lindexin jälkeen kun lähdin Jesperin ja Tirppanan kanssa kävelemään autollepäin, meidät pysäytti nuori nainen ja hyvin tummaihoinen mies. Keräsivät Unisefille lahjoittajia ja samalla kun juttelin naisen kanssa, mies kurkkasi matkarattaissa istuvaa Tirppanaa joka taisi hämmentyä miehen ihonväristä. Tytön silmät pyöristyivät ja kädet lensivät silmille ja samalla tyttö yritti kääntyä ympäri, pää kuomun suojaan. Mies nauroi, meni taakse niin ettei Tirppana nähnyt häntä ja kurkkasi hetken kuluttua uudelleen. Tirppanan kädet lensivät heti silmille ja taas yritys piiloon mutta hymysuin - mies nauroi katketakseen. Olihan tuo aika huvittava ensireaktio kun tämä oli ensimmäinen kerta kun Tirppana törmää toisen ihonväriseen ihmiseen oikeasti :DD

Eilen aamusta kävi perhetyöntekijä. Soittivat alkuviikosta että oli silloin huhtikuussa puhetta että alkaisi käymään mutta on vähän kestänyt yhteydenotto. Tuumasin että eipä tässä kesällä niin tarvetta olekaan kun kotona on olleet lapset apuna. Eilen sitten juteltiin että millaista apua tarvitsen, haluaisinko että joku tulisi auttamaan pyykkien lajittelussa mutta totesin että ei tuonne voi ketään vierasta laittaa töihin kun minä olen ainoa joka tiedän missä (suunnilleen) mikäkin vaate on ja mihin ne pitää laittaa. Parempi apu on jos joku pitää lapsia silmällä niin saan itse painua tuonne pyykkivuorten sekaan ja tehdä rauhassa hommat ilman että juoksen vähän väliä katsomaan ovatko kaikki hengissä ja tavarat ehjinä. Sovittiin nyt sitten että alkaa käymään kerran viikossa tai useammin jos tulee tarvetta (esim. kolmen viikon päästä tulee kun vauvalla on aika korvakontrolliin niin jos ei ihan niin hiki tulisi sillä reissulla kuin torstaina) ja jos sää sallii, vie lapset vaikka ulos siksi aikaa niin voin pestä lattioita, lajitella pyykkiä - tai vaikka lähteä uimahalliin pariksi tunniksi omaan rauhaan tai jotain. Sanoi että kotityöt odottavat kyllä jos haluan mennä yksinäni jonnekin ja näinhän se on.

Antibiootin anto Nuppuselle on muuten aika työlästä. Yhdellä kädellä kiinni lapsesta, toisessa kädessä ruisku, suussa pieni lusikka, sylissä rätti ja kaikkia pitäisi käytellä yhtä aikaa :D . Ensimmäisen lääkeannoksen kanssa meinasi tulla uskonpuute kun sylki kaiken ulos ja lusikkaa piti käyttää ahkerasti. Eilen otti lääkkeen jo kymmenen minuutin sisällä melko nätisti ja tänään ei mennyt viittä minuuttiakaan. Nopea oppimaan että äiti aikoo kaiken tämän syöttää halusi tai ei. Ehkä huomenna voi lusikan unohtaa jo kokonaan...

Nyt on hiukkasen hiki. Opetin Tuuliviirille tuossa lattianpesua (on pojan jo syytä oppia tuokin kotityö) ja juoksentelin samalla pyykkejä laittelemassa parin tunnin ajan. Nuppu kun päätti eilen että nyt ryömitään niin pakko alkaa pesemään lattiaa ahkerammin. Ellen sitten tee parista mopista ryömimispukua niin voisi vain suihkaista vähän kosteaksi mahapuolta ja päästää vauvan irti - tulisi puhdasta jälkeä samalla.