Hiphei, täällä taas

Jopas ehti edellisestä kirjoituksesta aika vierähtää mutta on hiukkasen kiirettä ollut. Jesperillä on ollut puheterapiaa, toimintaterapiaa, on juostu korvalääkärillä milloin Tirppanan ja milloin Piiperoisen kanssa (Tirppanakin kehitti usemman korvatulehduksen pidettyään pari vuotta taukoa) jne. Mutta jospa tämä taas tästä vähän rauhottuisi :)

Aika mukavasti on tällä välillä asiat sujuneet. Esikoinen oli työharjoittelussa eräässä ravintolassa helmi-huhtikuun, ja jo ennen kuin harjoittelu loppui, kysyivät sieltä olisiko kiinnostusta tulla töihin valmistumisen jälkeen inttiin asti (heinäkuun alkupuolella on lähtö). Ja kun harjoittelu loppui niin kysyivätkin alkaisiko heti tekemään työvuoroja iltaisin ja viikonloppuisin \o/ . Tänä aikana on aivan mahtavaa kun saa työpaikan, ja nyt vielä selvisi että työpaikka odottaa myös armeijan jälkeen vakituisena. Nyyh, tavallaan tuo nyt kyllä tietää sitä että kunhan armeija on ohi niin poika ei enää kauaa kotona asu - aikoo etsiä sitten oman kodin. Kunhan ensin ostaa auton :D . Mihinköhän me kaikki autot saadaan oikein mahtumaan...

Isosisko sai myös kesätöitä huvipuistosta. Ensimmäistä kertaa haki ja heti pääsi. Olivat huomanneet että on kokkikerhoa vetänyt niin kysyivät kiinnostaisiko ruokakojussa olo, johon tyttö totesi että kaikki käy. Niinpä ei mennyt kuin kolme päivää kun ilmottivat että työpaikka on sinun. Piti vain hygieniapassi suorittaa ja salmonellatesti teettää. Ajattelin jo että kesä kuluu taksikuskina suhaillen mutta kun tyttö täytti 26.4. sen 18 v. ja sai viikkoa myöhemmin ajokortin niin hetihän se oli autokin saatava. Pari viikkoa sitten Kotkasta käytiin hakemassa Ford Mondeo -98, ajettu 168 tkm. Hintaa 1100 e ja kesätöistä tyttö sen maksaa ihan itse. Ratkesi sekin pulma kun heinäkuussa olisi ollut yöajelua jos olisin joutunut ensin hakemaan huvipuistosta ja sitten viemään rippileirille yövahdiksi mihin on menossa isoseksi. Lisäksi pari viikkoa sitten selvisi että neiti seurustelee!!! Minulla on vävyehdokas... kääk! Saman päivän iltana kun selvitin tuon, tuli illalla klo 21 piikki pihaan ja sisään tallusteli oikein kohteliaan oloinen nuorimies joka kätteli koko perheen ja esittäytyi reippaasti :D - olikohan Isosisko sanonut että äiti tietää, voisit tulla käymään :D . Nyt neitokaista ei niin usein kotona enää näykään, ja pari viimeistä yötäkin on ollut kylässä. On kyllä kysynyt luvan, vaikka olen sanonutkin että täysi-ikäistä on paha enää kieltää :)

Tuuliviiri halusi vaihteeksi uuden puhelimen... kalliin puhelimen, siis tosi kalliin... Ja niinpä poika ilmoitti mainosjakelufirmaan että voi taas tehdä keskiviikotkin lauantaiden ohella töitä jotta sai meidät suostumaan osamaksukauppaan. Sittemmin hänellekin tuli iloista postia, pääsi kaupungille kesätöihin ja saa sillä palkalla kerralla hoidettua puhelimensa maksun. Mainoksista saatu tulo jää näin ollen käyttörahaksi ja ehkä jo alkaa säästämään omaa autoa varten?

Vilperi käväisi silmäpolilla ja mukavia uutisia karsastushoitajalta. Karsastavan silmän näkökyky on parantunut huimasti puolen vuoden aikana kun on muistettu se silmälappu 99,8% joka päivä laittaa (tai siis Vilperi ei sitä mielellään muista mutta minä muistutan kuin papukaija joka päivä ja vaikka useamman kerran). Tarkkuus on nyt siinä melkein sama kuin paremmassa silmässä. Vielä jatketaan lappuhoitoa silmälääkärikäyntiin asti joka on joskus loka-marraskuussa luultavasti. Sen jälkeen voi ollakin ettei enää tarvita.

Jesperi sai lähetteen pienluokkaa varten ja sai paikan tuosta lähikoulusta. Viikko sitten oltiin tutustumassa ja ihan mukavalta vaikuttaa. Luokalle on tulossa 6 ekaluokkalaista ja lisäksi siellä on 4 harjaantumisoppilasta + pari avustajaa sekä tietysti opettaja. Iltalääkitykseksi saatiin melatoniinia kokeiluun ja kyllähän tuo on rauhoittanut iltoja kun n. tunti lääkkeen jälkeen poika usein sammuu yhtäkkiä jos on malttanut hetkeksi rauhoittua paikoilleen :D

Piiperoinen täytti maaliskuussa jo 2 v. ja neiti on oikein tehokas termiitti. Omatoimisena käy jääkaapilla luvatta ja ottaa maitoa kun mieli tekee. Tuloksena usein tosin se että seuraavaksi lattialta pyyhitään litran maitolammikko. Miniluumutomaattini kokevat myös salakavalaa hävikkiä kun ovat neidin herkkua. Kahvinporoilla on kiva myös leikkiä keittiön lattialla... sehän on vähän kuin hiekkaa purkissa, eikö? Muutama kahvipakettikin tuhoutunut tuolla tavalla. Tyttö tykkää Tirppanan tyyliin myös vaihdella vaatteita miljoona kertaa päivässä eikä haittaa mitään vaikka ottaisi ne laatikosta jossa on jo pieniksi jääneitä... vähän vaan inisee kun yrittää ahtautua 70 senttiseen paitaan tms. Ja pyykkiähän minulla ei ole ennestään yhtään :P

Oma laihisprojekti on edennyt yllättävän helposti. Nyt kun takana on vajaa viisi kuukautta niin vaaka näyttää -12,3 kg!! Jeah, enää kilo alkuperäiseen tavoitteeseen, tosin mietin että jos pari niin alkunumero alkaisikin 6:lla. Ja onhan tuostakin vielä vara laskea jos laskee mutta se tapahtuu jos tapahtuu kun jatkan salilla käyntiä ja kotona pyrin tuolla jumppapallolla tekemään 1-2 kertaa viikossa ohjelman. Vaatteet ovat aika kivasti jääneet isoiksi ja itsetehdyt vaatisivat nyt pientä fiksausta eli saumoista sisään :D . On ollut pakko ostaa vähän uuttakin. Se mikä hämmästyttää on se, että nyt Isosiskon kengätkin sopivat minulle, sellaiset vähän ahtaamman oloiset mitkä viime vuonna eivät sopineet - jalkakin pieneni? No, kasvoipahan kenkävarastoni ;) . Lisäksi kerrankin on ollut hyötyä siitä etten ole kovin aikaansaava asioissa joilla ei ole kiire. Piti viime syksynä käydä suurentamassa vihki- ja kihlasormusta kun eivät sopineet, onneksi en ehtinyt. Nyt ne sujahtavat sormeen helposti ja pyörivät ympäri :D

Mutta nyt kello on 11 eli pitää alkaa valmistautua kuntosalille lähtöön niin olen siellä suurinpiirtein heti kun ovet avataan. Yritän pitää nämä sunnuntait vakiopäivinä ja arkena käyn sitten kerran silloin kun pääsen. Toistaiseksi ei rahkeet anna periksi kolme kertaa viikkoon käyntiin, sen verran näitä menoja kuitenkin on, mutta ehkä jossain vaiheessa. Kun on tunnin rehkinyt niin että paita on hiestä märkä ja lähtee pois, on aivan mahtavan energinen olo.

Kommentit

  1. On aina mukava kuulla muiden pärjäämisestä ja elämän jatkumisesta. Kyllä se "kääk" tulee tuossa tilanteessa ihan oikeasti, kun osaavat nuoret yllättää. Jotenkin vain se lapsiaika luiskahtaa kovin vikkelästi ja rättikierrokset ja pyykkikasat alkaa huveta lasten kasvamisen myötä.
    Se on varmaan totta, että siellä kun ei linja-autot pysähdy nurkan taakse viiden minuutin välein, on nuorisolla lähes pakko olla oma kulkuväline. Autoon ja autoiluun menevä raha on kyllä muusta elämisestä pois, mutta tarpeelliseen asiaan se kuitenkin menee. Täällä kaupungissa voikin ne rahat mennä nuorilla paljon pahempiin asioihin.
    Oikein touhukasta ja onnellista kesää sinulle! Tarjoan tässä iltateet juustosämpylöiden ja tuoreen kurkun kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla teistä! :) usein oonki käyny kurkkii joko ois postausta tullu8)

    VastaaPoista
  3. pitkästä aikaa tosiaanki,oot olluki siellä elon lumoissa,ett on pitäny moneen kertaan miettiä,mitä sinne kuuluukaan!
    Tuo sun laihdutus-urakka on huippu juttu,pitäs ottaa mallia!;)

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kaivannut olen vauhdikkaita postauksiasi! Hiukan huolissaankin, miksei mitään ilmesty. Mukavaa, että vauhti jatkuu, ei siinä paljoa kerkiä kirjoitella.. Elämä on parhaimmillaan! Mullakin se kääk tuli äkkiä....nyt on jo 3 poissa kotoa ja 4 lastenlastakin valmiina <3
    Tsemppiä!
    ps: kirjoitusvirheitten takia poistin edellisen =)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomalomaloma vai kuntoloma...

Tietyöt haittaa ja laihdutus sujuu

Kardemummainen pikapulla