Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 2

Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 2

Elokuu

Elokuun alussa oli taas aika onkologille, aina kahden syton jälkeen oli tarkastus. Hyviä uutisi oli - kahden doketakselin jälkeen kasvain oli kutistunut huomattavasti, se isompi, ja pienempää ei tt-kuvissa enää näkynyt. Yes! Ei tässä turhaa näistä sivuoireista kärsitty. Sanottakoon kuitenkin että pelkäsin etukäteen pahempaa kuin mitä olotila oli. Suukipu ja makuaistin menetys 10:ksi päiväksi tipan jälkeen olivat ne ikävimmät - niin no, tuli sienitulehduskin iholle mutta se hoitui voiteella. Mutta nämä vaikutukset ovat erilaisia eri ihmisillä. Toisilla ei ole mennyt niin hyvin mutta pakkohan tämä paska on kestää jos elää haluaa.

Verottaja muisti kivoilla palautuksilla.. Ehdin jo iloita että nyt tulee hyvä joulu, lahjoihin ym. nuo rahat on aina käytetty, mutta ei. Isännän auto päätti että on aika huoltaa laakeri. Heh, no uusitaan.. onneksi on edullinen Toyota Prius... PAH! Osa oli sama kuin Lexuksessa ja hinta sen mukainen - 392 e korjaus!! Auts. Samaan aikaan omassa Toyota Avensis Versossani hajosi jarruputki - 170 e. Priukseen piti uusia vielä jarrusatula 150 e. Hieman oli ongelmia saada Tuuliviiri töihin kun klo 5 aamulla täältä ei bussilla pääse minnekään, olisi myöhästynyt töistä joka päivä tunnin jos mies ei olisi vienyt. Kiva 40 minuutin aamuajelu viikon ajan. 

Kolmas sytostaatti oli 7.8. ja seuraavana päivänä Vilperillä oli salibandyharjoitusottelu paikkakunnalla. Halusin niin palavasti katsomaan, poikien pelit ovat olleet jännittäviä. Viimeiset 2-3 vuotta olen ollut aina mukana. Ikävä niitä reissuja. Mutta juu, aloin sitten kyselemään kyytiä että jos edes ensimmäisen pelin pääsisin näkemään. Poppanalla oli auto rikki, Isosisko ja Esikoinen töissä. Totesin sitten FB:ssa että jää pelit näkemättä. Meni 5 min. ja pojan ex-valmentajan avovaimo laittoi viestiä että heiltä oltiin peliä menossa katsomaan ja saisin kyydin! Ihanaa. Olin syöpäpolilta saanut luvan mennä mutta maskin kanssa joten kuuliaisesti maskin laitoin (olisin kyllä laittanut muutenkin) ja pääsin peliin. Voitto tuli ja peli oli sykettä nostattavan jännittävä. Pieni ilonaihe mutta piristi elämää.

Poppana toi 20 v. tarjottavat meille kotiin ettei minun tarvinnut liikkua ja perheen kesken juhlittiin synttäreitä. Piristysruiskeita olivat myös hetket kun Esikoinen tuli käymään Pulkkisen kanssa. Herran jestas miten pieni on niin suloinen ja hellyttävä. Niin rakas. Viime kuussa oli käynyt isopappaakin tervehtimässä Helsingissä. Isä oli niin onnellinen kun soitti seuraavana päivänä ja ihasteli pientä. Piristi isääkin kivuissa ja muissa, edelleen kivut vaivasivat niin ettei saanut nukuttua kuin pätkissä. Lähettelin videoita ja kuvia Pulkkisesta aina kun niitä sain. Ja tietysti muistakin.

Vilperi päätti testata parikymmentä vuotta vanhan kerrossängyn kestävyyttä hyppäämällä sinne vauhdilla.. kuului kriks kräksi ja poika istui lattialla. Onneksi oli alapeti. Uudeksi hankin metallisen kerrossängyn 😏.

Elokuun loppuun osui sitten ensimmäinen CEF -sytostaatti. Se oli se josta lääkäri varoitti että voi tulla huono olo mutta Akynzeo -pahoinvointilääke vaikuttaisi 5 vrk (piti ottaa tippapäivän aamuna) ja lisäksi sai ottaa Primperania. Todellakin oli eroa dokeen verrattuna. Ensimmäinen sivuoire iski heti kun yritin tuolista ylös - reidet olivat kuin maitohapoilla, hyvä kun kävelemään pystyi. Lisäksi vessassa käydessä (tästäkin varoitettiin) olisi voinut luulla pöntössä olevan verta. Värjäsi virtsan punaiseksi. Toisena iski väsymys. Oli vielä pysähdyttävä matkan varrella katsomaan yhtä myynnissä olevaa Fiat Puntoa kun edullisesti sai juuri katsastetun - Tuuliviiri tarvitsisi ennemmin tai myöhemmin oman auton töihin pääsyä varten. Auto oli ok ja niinpä seuraavana päivänä kävivät hakemassa pois. Minusta ei ollut ajajaksi enää CEF:in jälkeen ollenkaan.

Syyskuu

Ensimmäinen viikko meni oloa parannellessa. En jaksanut kuin sohvalla maata ja vessassa käydä. Otin kortisonia "hännäksikin" että olo koheni tiputuksen jälkeen vähän.. ja söin Primperania. Yöt nukuin kuin tukki  mikä oli mukavaa vaihtelua doken jälkeisiin valvottuihin öihin. Olin kesästä asti käynyt juttelemassa psykiatrisen hoitajan kanssa kerran kuussa kun tuntui että nyt sitä tarvitaan. Hoitaja oli jo useampaan otteeseen ehdottanut nukkumista auttavaa lääkettä mutta en sitä ollut huolinut. Niin ja jos vielä joskus tähän ruljanssiin joutuu uudelleen niin pitää muistaa että Akynzeo tekee ummetuksen! Kannattaa aloittaa vatsaa pehmentävän käyttö jo pari päivää ennen. Ikinä ole niin tukalaa oloa ollut.

Prius tuotti vielä lisääkin murhetta kun toisen puolen laakeri alkoi sekin ulisemaan. Pakko oli vaihtaa mutta irvistytti kun muisti että se on sitten nelisensataa taas sen siliän tien. Tuli jo mieleen että kaurapuurollako joulu mennään. Onneksi Tuuliviirillä oli nyt oma auto!

Pulkkisen ristiäisiin ei valitettavasti isä päässyt - ei pysty istumaan autossa. Toiveissa on kuitenkin että vielä ajelisi tänne päin herkuttelemaan jollain leivonnaisella jota ei saa kuin täältä. Ikäviä uutisia tosin tuli lääkäriltä jonne pääsi vasta nyt - viimeksi ollut kesäkuussa! Syöpä on levinnyt luuhun ja se aiheuttaa kivut. Oli tarkoitus aloittaa kohta sädehoito, sen pitäisi helpottaa oloa 😟.

Neljännen syton jälkeen piti käydä jälleen TT-kuvissa. Onkologi totesi että kasvain on huomattavasti pienentynyt mutta tässä syöpätyypissä sytostaatit eivät sitä kokonaan poista ennen leikkausta. Yllätys oli että minulta löytyi veritulppa munasarjoista - ja piikkikammoiselle määrättiin 3 kk:n ajaksi itsepistettävää lääkettä joka päiväksi. Maha oli kuulema hyvä paikka. Ou jee...

Viides syto oli painajainen. Ei meinannut enää kädestä löytyä suonta kanyylille ja sain muistoksi toiseen käteen 10 cm pitkän mustelman kun tippa meni väärin. Ja pari suonta puhkesikin yrityksissä. Vasta neljännellä onnistui, ja sen jälkeen olisikin kutsuttu anestesialääkäri pistämään jos ei olisi onnistunut.

Lokakuu

Pipa paljasti että hänellä on poikaystävä Haminassa! Jaahas, no nuorimies tuli käymään ja oikein mukava poika on. Kokemusta suurperheestä on kun omaa kuusi sisarusta eli ei pelästynyt tätä menoa meillä.

Priuksen epäonnisuus jatkui. Autopesussa oli mennyt automaatissa vahingossa vaihde pakille eikä vapaalle ja Pipan painettua kaasua auto ampaisi pakilla taakse ja takalasi ja vilkun lasi olivat rikki. Ihan oikeesti?? Riittäisi jo.

Ihmeen lämmin kuu oli. Jaksoin ulos 17.päivä ja ulkona oli 18 astetta lämmintä! Ja edelleen Priuksen epäonni jatkuu... Pipa oli yöllä ajanut pimeässä jäniksen päälle ja lokarit ja sumuvalo repsotti. Itselläni alkoi yöllä jäätävä särky kyynärvarsissa ja kosketus sattui. Otin Burana+Parasetamolin ja hellitti. Sama kipu vain toistui useampana iltana ja ilman lääkettä se olisi ollut sietämätöntä. Oli pakko soittaa syöpäpolille mitä tehdään kun olisi ollut viimeinen syto viikon vika päivä. Siellä todettiin että pidetään ylimääräinen taukoviikko kun maksa-arvokin oli pamahtanut 21 -> 124 (alle 35 on hyvä). Käsisärky alkoikin hellittää n. viikon jälkeen.

Isä kulta soitteli minulle melkein päivittäin ja kyseli kuulumisia. Kertoili samalla omiaankin kun kyselin. Itkua ei voinut estää puhelun jälkeen jossa kertoi että oli yöllä joutunut kutsumaan ambulanssin kipujen takia, nukkumisesta ei tullut mitään. Ei voinut sängyssä maata ollenkaan, oli nukkunut tuolissa jo useamman yön 😭. Sydän särkyy.. sattuu ja pelottaa. Levinneen syövän kohdalla minullekin sanottiin ettei sitä voitaisi parantaa, vain hidastaa. Isälle oli sanottu niin myös. Sädehoidot alkaisivat kuun loppupuolella. Sairaalassa oli kuitenkin saanut tropit että sai nukuttua ja oli pirteämpi. Iloitsi kun Jesperi aina välillä soitteli ja piristi.

Pipa kävi toistamiseen koronatestissä kun sai taas flunssan. Itselläkin alkoi kurkkua karhentaa ja näin jo painajaisia että viimeinen syto siirtyy taas. Olo menee niistä huonoksi mutta jos sitä ei saa niin pelkää että syöpäpirulainen kasvaa uudelleen. Päivä ennen sytoa oli pakko soittaa ja kysyä mitä tehdään. Koska Pipa oli saanut negan ja minulla ei ollut muuta kuin kurkkukipu niin sain luvan mennä syöpäpolille kunhan pitäisin maskia koko ajan. Jee - sain viimeisen syton 16.10. OHI ON!

Sunnuntaina äiti soitti ja kysyi eikö sittenkin annettaisi Jesperin mennä Helsinkiin syyslomaksi kun isä silmät kyynelissä oli harmitellut etten poikaa sinne päästä. Oli pakko suostua. Tehtiin vain Jesperille selväksi että kaupoille ei ole asiaa kun pääkaupunkiseudun koronatilanne on huonoin koko maassa. Mies vei pojan samana päivänä Pappaa piristämään. Itse jäin kotiin potemaan käsisärkyä joka alkoi tällä kertaa heti syton jälkeen, cef käy suonten päälle.
-
Syyslomaviikko oli sujunut hyvin ja Pappa oli tyytyväinen kun sai seuraa. Jesperi oli ollut avuksi ja tehnyt kaikenlaisia pihatöitä ja kantanut puita saunaan ja täyttänyt puulaatikon. Olen onnellinen että päästin pojan isovanhempiensa luokse 💓

Lokakuun loppuun osui vielä rintojen magneettikuvaus Helsingissä kun onkologi halusi kunnon kuvat ennen osapoistoa. Taksilla menin ja tulin kun ei minusta ajajaksi ollut - 227 e/suunta. Isäkin soitti iloisena ja kertoi että kerrankin on sellainen olo ettei vituta kun oli saanut nukuttua hyvin eikä sattunut. Ihanaa! Itkin taas mutta nyt ilosta.

Lokakuun tukkamuotia kuvassa. Enpä arvannut kuinka pää palelee kun hiukset lähtee. Oli pakko sisälläkin pitää tuubihuivia päässä alussa. Ja tyynyliina hankasi ikävästi, se piti peittää silkkihuivilla. Tällä kokemuksella sanon että kalju ei ole minun juttuni.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomalomaloma vai kuntoloma...

Tietyöt haittaa ja laihdutus sujuu

Kardemummainen pikapulla