Töihin paluu 10 kk:n tauon jälkeen

Huh huh, paluu työelämään ja normaaliin arkeen alkaa huomenna. Johan tuolta 10 kuukautta ehti poissa olla. Töihin vain ei palaa enää sama ihminen. Ei psyykkisesti eikä varsinkaan fyysisesti, leikatun puolen käsi on osaksi pois pelistä. Ja tietyt liikkeet saavat olkapäässä kipunoimaan niin että itku voi päästä. Käsi ei nouse kunnolla ylös, se on voimattomampi ja pukeutuminen on hankalaa kun käsi ei myöskään taivu taakse... housuissa saan ylös vain trikooleggarit ja collegehousut. Farkkujen pukeminen sai silmissä kipinöimään ja olkapäätä viilsi pahasti. Mutta hei, olen elossa... (ja nyt alkoi itkettämään kun isä ei ole.. näitä itkukohtauksia tulee monista asioista).

Huhti-toukokuun ajan olen vielä osasairaspäivärahalla ja teen 4,5 h/pv. Näkee vähän mitä tästä työnteosta tulee. Huomenna on sijaiseni vielä paikalla ajamassa minua vähän ajan tasalle, ensi viikolla pitää handlata hommat taas itse. Mitä kuuntelin työkaverin juttuja puhelimessa niin hirveästi ei ole tainnut meno muuttua.. mitä nyt pitää maskia pitää töissä. Ei ole vieläkään kuulunut mitään uudesta rokotusajasta, mrh - tahdon sen piikin kiitos vaikka piikkikammoinen noin muuten olenkin. Syöpähoidot vielä pahensivat tuota.

Olen sitkeästi joka päivä ottanut tavoitteeksi tehdä kuntoutusjumppani ja vähän muutakin siinä samalla hikoilulla. Ensin 20 minuuttia crosstrainerilla ja sitten fysioterapeutin ohjelma. Sen päälle vatsa- ja selkälihasliikkeitä lattialla maaten tai jumppapallon avulla. Mutta tuntuu että edistystä ei tule.. vaikka kuinka tiristän toisen käden avittamana vasenta kättä lattialla maaten pään yli koskettamaan lattiaa niin tuntuu että aina vain kirraa vastaan. Ovea vasten seisten "kävelen" käsilläni ovea ylöspäin mutta vasen ei suostu oven yläreunaan.. ehkä millimetri edistystä... huoh.. No, periksi en anna - ei kuulu luonteeseeni. Jospa vuoden kuluttua toimii taas. Työterveyslääkäri kyllä sanoi helmikuussa että vuosi menee ennen kuin olen tästä kaikesta toipunut. Oletan että tietää mistä puhuu kun on itse rintasyövän sairastanut kahdesti (voi kääk.. en halua uusintaa..ikinä!).

Rintasyöpäryhmässä Facebookissa on saanut usein hyviä vinkkejä. Proteesiliivit ovat kalliita :( mutta onneksi Prismasta löytyi aivan huippuhyvät liivit käsivammaisellekin. Edestä avattavat urheiluliivit joihin saa proteesin laitettua !!

Hintaa näillä liiveillä oli vain 24,95 e


Ostin kaksi. Lisäksi on yksi minkä sain samalla kuin pari rintaproteesia. Eiköhän näillä nyt pärjäile jonkun aikaa. Parin vuoden kuluttua saan uuden proteesin ja silloin saa uudet liivitkin - toivottavasti palaute tekee sen että ne olisivat vähän nätimmät (hoitaja pahoitteli kun liivit antoi että eivät ole parhaimmasta päästä eikä nätimmästä). Ajavat asiansa kuitenkin.

Mutta nyt jos alkaisi miettiä työvaatteita ja pakkailla tavaroita vähän kasaan kun lähden kolmen nuorimman kanssa äidin luo pääsiäiseksi vähän piristämään eloa. Miesväki vanhemmasta päästä jää pitämään taloa pystyssä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei, hengissä vielä! 2020 jatkokertomus alkaa