torstai 21. heinäkuuta 2011

Jumissa

Mies tuli töistä, nappasi Poppanan matkaansa ja samalla auton jota minä käytän eli nyt ollaan jumissa. Kun on tottunut pikkubussilla ajamaan niin ei tuosta Citikasta ole kulkupeliksi minulle. Ihan liian matala. En siis liiku ennen huomispäivää mihinkään. On vain halvempi tuolla dieselvehkeellä tyttö viedä Hesaan kun firman auto joutuikin muuttoapuun täksi päiväksi.

Toissailtana kävi vaihteeksi niin että Tirppana simahti - sohvalle tällä kertaa. Ja niin sikeästi ettei herännyt vaikka mitä yritettiin. Kello oli vähän yli seitsemän ja aattelin että no, kyllä tyttö siitä herää parin tunnin kuluttua mutta kattia kanssa. Tyttö nukkui seuraavaan aamuun klo 9 asti. Taisi olla vähän väsy kun Jesperin kanssa kierroksilla menivät. Mutta ekaa kertaa meillä joku lapsista nukahtaa tuohon aikaan ja nukkuu yhtä kyytiä seuraavaan aamuun asti ilman että yrittää kukkua hereille jo klo 5-6 aikaan.

Mrr... joku on syönyt suklaata minun koneeni ääressä. Näin juuri suklaahippuja näppäimillä. Eikä minulle ole tarjottu! Ilmeisesti Isosisko herkutellut ennen kuin lähti pelaamaan, tänään on naisten joukkueella peli ja lycka till vaan, ei ainakaan palele tuolla ulkona. Vielä viikko sitten meinasin että menen katsomaan, nyt en liiku tuulettimen vierestä minnekään. Niinpä päivä on tullut melkeinpä vain istuttua tässä ja jos vauva ei ole ollut rintakoruna niin sitten olen yrittänyt edetä ompelu- ja neuleprojekteissa. Hidasta vaan on kun keskeytyksiä tulee vähän väliä.

Eilen tuli hyvä äiti -pisteitä... Vauva nukahti rinnalle ja laitoin nukkumaan tuohon viereen rahin päälle niin että pää oli sohvan selkänojaa vasten, sivussa ompelupöytä ja toiselle puolen tein suojavallin myös jos päättääkin yhtäkkiä alkaa kääntyilemään. Menin keittiöön tekemään ruokaa ja välillä katsoin että tyttö nukkuu mutta heti kun katseyhteys katkesi hellan ääressä, kuului itku. Vauva reppana oli lattialla selällään, oli ilmeisesti löytänyt pakin tai jotain mutta yhtäkaikki, tippui :/ Onneksi ei ole iso pudotus tuosta mutta pelästyyhän sitä kun yllättäin kopsahtaa kovalle lattialle. Ei parane enää jättää vahtimatta nukkumaan tuohonkaan, tuntuu vain nukkuvan paremmin päiväunet täällä metelissä kuin omassa sängyssään mikäli Tirppana ei mene taputtelemaan nukkuvaa.

Kesän aikana Vilperi on edistynyt vihdoin R ja S -kirjainten saralla. R jo sorahtaa, pitää vain aina huomauttaa kun puhuu että käyttää sitä. Niin helposti vielä muuttuu L:ksi. Suhinaäännekin tulee mutta helpoiten ts:n jälkeen eli "keTSuppi, kaTSe". Yrittää laittaa joka ässän eteen tuon t:n ja se on vähän hassun kuulloista mutta edistystä sentään :)

1 kommentti:

  1. vauvelit yllättää,onneks ei pikkuiselle käyny pahemmin...Meillä ku neiti kääntyy jo masulleen molemmilta puolilta,saa olla silmät selässäki,joka paikassa!
    uni on sikeintä meilläki siinä metelin keskellä;)

    VastaaPoista