torstai 8. syyskuuta 2011

Sadepäivän ajeluja

Meni yllättävän hyvin tuo sairaalakäynti tänään, kiitos siitä kuuluu Jesperin ja vauvan kummitädille, joka tuli silmäpolille meitä treffaamaan <3 .

Oltiin tietty taas kerran myöhässä... ei riittänyt tunti matkaan kun edessä oli rekkaletka ja vastaantulijoita riitti myös niin etten harakiriohituksia alkanut edes miettimään, saati että olisin sellaista yrittänyt. Yhdessä vaiheessa löysäsin reilusti kaasua kun edellä rekan perässä ajanut auto päätti koukata toiselle kaistalle ja minä kauempaa näin että samperi, vastaan tulee auto mutta onneksi ei kolissut vaan edellä oleva ehti vetäistä takaisin omalle kaistalle. Hulluja! Tai sitten muualta Suomesta. Paikkakuntalaiset tietävät kyllä että Kouvola-Kotka välisellä tiellä ohittaminen on hullun hommaa kun liikennettä on enemmän tien päällä. Paree ajella vaan nätisti ruodussa moottoritielle asti... letkajenkkaa autoilla. No mutta siis... tuon takia myöhästyttiin ja kun päästiin sairaalalle niin kaupan päälle vielä kastuttiin parkkikselta käveltäessä kun vettä tuli ihan kiitettävästi.

Lääkärin luona oli kieltämättä mukava asioida rauhassa jutellen kun Jesperi, Tirppana ja vauva jäivät kummitädin huomaan leikkipaikalle mistä muuten täydet pisteet KOKS:n silmäpolille! Harvassa paikassa on niin paljon kaikkea kivaa lapsille. Oli leluja, palapelejä joissa oli jopa palat tallella, keinuheppaa ym. Vilperin silmien suhteen oli sinällään hyviä uutisia että ei ollut mennyt huonompaan ja nykyvahvuudet riittävät sittenkin uusiin laseihin. Peittohoitoa jatketaan ja uusi käynti puolen vuoden kuluttua.

Polilta siirryttiin kahvioon ja lasten kanssa nuo tulevat tyyriiksi. Jesperille tuli nälkä ja Tirppana on pieni kaiku isoveikalle. Eli syömistä, juomista ja tietty kahvia. Mutta oli kivaa ja sehän on pääasia. Vauva tankkaili pariin otteeseen maitobaarissa ja pysyi tyytyväisenä niin. Kotimatka oli hiljainen, kolme lasta nukkui ja melkein kävi kuskiakin nukuttamaan epätavallinen hiljaisuus.

Kotona ehdittiin olla reilu pari tuntia ja sitten Jesperin muskariin. Ja edelleen satoi. Isosisko lupasi katsoa vauvan perään niin ettei tarvinnut pientä sateeseen raijata ja näin sain neulottua muskarin ajan bambuista tiskirättiä, jonka alotin jo pari kuukautta sitten. Ei mitenkään nopeaa touhua :D

1 kommentti:

  1. no huh huh...melkoista ruuhkaa siellä tiellä onkin..
    sairaala-reissut on aina uuvuttavua,oli ne sitte minkä tahansa asian takia!

    VastaaPoista