Rrraikasta huomenta

Pakkanen paukkuu ja puut notkuvat lumen painosta - en väsy ihastelemaan tuota luonnon kauneutta. Tosin vähän vähäisempikin pakkasmäärä riittäisi kun nyt mennään jo yli -10 asteen ja ennuste näyttää että -20 voi mennä myös rikki. Onneksi tuo on vain pukeutumiskysymys, sillä pärjää talvisin mutta kesähelteisiin ei ole mitään helpotusta.

Keskiviikkona oli sovittu uusi käynti maanantaiselle lääkärille että imee korvista märkää lisää. Ensin aamulla sai kyllä taistella että sain Jesperin ja Tirppanan toimimaan niin että ehdittiin kerhoon (murisen edelleen alkamisajalle - takuuvarma keino saada aamu pilalle heti). Sieltä lääkäriin. Toinen korva olikin jo ok, eritti enää kirkasta nestettä mikä on normaalia kun tulehdus menee ohi. Toisesta sen sijaan sai imettyä vielä hyvin märkää. Jälkitarkastusaikaa yritin varata jo omalle korvalääkärille mutta hoitaja halusi luvan siihen lääkäriltä erikseen vaikka sanoin että meillä on sopimus ollut että lääkäri haluaa Piiperoisen heti nähdä jos jotain tulee. No, jätettiin sitten viesti odottamaan maanantaiaamuksi että lääkäri itse katsoo milloin haluaa meidät nähdä ja soittavat meille ajan. Ihanasti kyllä tuo antibiootti alkoi heti toimia. Maanantai-iltana tyttö oli jo ihan erilainen kuin aamulla kun oli aamupäivästä yhden annoksen saanut, ja tiistaina leikki ja viihtyi lattialla jo normaalisti. Ja mikä parasta - toissayönä nukuttiin pitkästä aikaa hyvin ja viimeyönä vielä paremmin :))

Lääkäristä lähdettiin samaa reittiä kuin maanantaina eli Eurokankaan suuntaan. Se hävinnyt kankaanpala kun oli tarpeen niin ajattelin ostaa uuden. Yllätyin kyllä totaalisesti kassalla. Siinä nökötti ostokseni ja myyjä kertoi että joku oli sen löytänyt viereisen Anttilan parkkipaikalta ja toimittanut liikkeeseen kun kangas oli Eurokankaan kassissa ollut ja kuittikin sisällä!! Aikamoista viitseliäisyyttä nykypäivänä :)

Tulin lasten kanssa kotiin ja ehdin istua puolisen tuntia kun Esikoinen soitti koulusta että pääsenkö hakemaan, pitäisi sairaalaan päästä. Oli raukalla jäänyt sormet oven väliin. Samaan aikaan Piiperoinen ja Tirppana heräilivät mutta onneksi jo Pipa oli sentään kotona niin saatoin ampaista liikkeelle heti. Päivystyksessä hoitaja sanoi että aikaa voi mennä tuntikin joten jätin Esikoisen päivystykseen ja tulin kotiin tekemään äkkiä ruokaa muulle perheelle ja syöttämään Piiperoisen. Sitten lähdin takaisin päivystykseen Esikoisen seuraksi. Tunti oli jo mennyt eikä lääkäriä ollut vielä näkynyt eli odoteltiin. Vihdoin lääkärille joka laittoi Esikoisen röntgeniin. Röntgeniin päästiin heti mutta sen jälkeen lääkärin luo sai taas odotella. Kaiken kaikkiaan Esikoinen istui 2,5 tuntia tuolla ja päivystyksessä ei ollut edes ruuhkaa ja kaksi lääkäriä paikalla! Järkyttävää. Älysin vasta pari tuntia myöhemmin että hitto, miksei menty suoraan yksityiselle kun pojalla on tapaturmavakuutus missä ei ole edes omavastuuta. Sanoinkin Esikoiselle että jos jotain tällaista vielä sattuu niin muistuttaa vakuutuksen olemassaolosta.

Nyt pitäisi alkaa miettiä mitä keksin äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Parin viikon kuluttua olisi 60-vuotisjuhlat.

Kommentit

  1. Kovin on hidasta tuo päivystys-touhu siellä.Pitkistä odotus-ajoista mulla on kokemusta vain lasten-päivystyksessä yliopisto-sairaalassa,mutta niihin on tottunu.
    Jäikös sormiin pahaa jälkeä?

    VastaaPoista
  2. Oho, jäi mainitsematta tuo. Juu siis ei ollut onneksi murtumia että sinänsä kaikki hyvin. Ruman näköiset vain sormet on (ja kipeät) ja kynnet saattaapi irrota (yök).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomalomaloma vai kuntoloma...

Tietyöt haittaa ja laihdutus sujuu

Kardemummainen pikapulla