keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Helmikuu ja helmipakkaset

Eilen oltiin aamusta pirteinä (?) korvalääkäriä tapaamassa. Korvat oli hyvät kuten nyt olettaa saattoikin kun lääkekuuri loppui vasta sunnuntaina. Siitä huolimatta lääkäri oli sitä mieltä että nyt voisi olla estolääkitys paikallaan hetken aikaa jotta korvan limakalvo saisi rauhoittua. Vertasi sitä metsäpaloon joka oli kyllä nyt tukahdutettu mutta pienikin kipinä ja roihahtaisi taas, ja kun koko syksy ollaan tapeltu niin lääkitys voisi ehkä auttaa että seuraava nuha ei heti iskisikään korviin. Pois lähtiessä oli pakko toivottaa tervetulleeksi töihin ja heti urakoimaan... näitä lapsia kun oli ylimääräisellä ajalla muitakin kuin me. Ihana lääkäri kun ottaa pienet potilaansa vastaan kun apua tarvitsee vaikka sitten melkein urakkahommana. Ja pääseepähän taas ensi vuonna Thaimaahan kun nyt ahkeroi ;) . JOS Piiperoisen korvat pysyvät kunnossa niin seuraava aika vapun jälkeen.

Tänään miehellä oli vapaapäivä joten perhekerhoon olisi voinut olettaa että ehditään ajoissa. Pah :D . No, en ollut kuin 10 min. myöhässä. Totesin että -21,2 astetta mittarissa tarkoittaa etten kävele vaunujen kera kerhoon tietä pitkin (varsinkin kun olin myöhässä ja matka veisi kymmenisen minuuttia) ja toisekseen etten autoa myöskään noin lyhyelle matkalle raaski ottaa kun kylmäkäynnistys rasittaa sen verran. Jäljelle jäi siis tämän kaupungin parhaiten talvikunnossapidetty reitti eli metsäpolku jossa olen huhkinut lumitöitä ihan urakalla lumentyöntimen kera. Eli vauva Manducaan ja singahdus sitä reittiä kerholle. Sen muutaman minuutin tarkeni vaikkei topannutkaan itseään tönköksi kun kerhoon ei oikein viitsinyt pitkiksiä alle laittaa, hikihän siinä sisällä tulisi.

Kerhon jälkeen kotiin, syötin vauvan ja sitten miehen kanssa kaupoille. Isosisko tuli koulusta jo klo 11 jälkeen kun koeviikko menossa eli heti kokeen tehtyä saa lähteä kotiin. Oltiin sovittu että vahtii näitä pienempiä kauppareissun ajan. Ensin käytiin ruokakaupassa. Sieltä mies halusi lähteä katsomaan yhtä autoa - lopputulos oli autokaupat, ja sieltä Lastentarvikkeeseen mistä mies halusi Tirppanalle Tripp Trapp -tuolin jotta tämä ehkä osaisi syödä sotkematta kun tuolin saisi oikean korkuiseksi ja samalla reissulla tuli ostettua jo turvavyöistuin odottamaan sitä että Piiperoinen siirtyy kaukalosta Tirppanan nykyiseen istuimeen jolloin Tirppana tarvitsee uuden. Heh, olen minä ennenkin sanonut että mies kaupassa mukana tulee kalliiksi mutta tämä n. 7,5 tuhannen euron reissu oli kyllä ennätys. No, ei sinällään. Uusi auto olisi tullut pian hankintalistalle muutenkin kun vanhalla ei enää arvannut pitkiä reissuja ajella. Nyt kun sai sopivasti äidinperintönsä niin sujui jouhevasti tuo vaihto. Ensi viikolla on jo tarvetta tuolle kun pitää kahdella autolla käydä juhlimassa yhdet 60-vuotisjuhlat. Mitähän ihmettä minä äidilleni keksin synttärilahjaksi...

Testailin tuota joulupukin tuomaa Nokia E7:aa liikkuvassa autossa kuvaten. Aika hyvät kuvat tuli. Lunta riittää ja kaunista on :)



1 kommentti:

  1. Teillä on kaunista,todella kaunista!Ja upeita kuvia tulee liikkuvassa autossakin:)
    Toivotaan,ettei piiperoinen saisi enää yhtään korva-tulehdusta!
    Meidän neiti rämähti syöttötuolinsa kanssa lattialle eilen(pöytään laitettava),joten se on ensi-tilassa saatava.Ja autossa istuu jo isommassa istuimessa...Aika vierii...:)

    VastaaPoista