Kammo sunnuntai ja Vilperi tänään 8 v.

Olen monasti ihmetellyt että ihmeen vähän sairastellaan, ja sitten kun sairastetaan niin onneksi käytössä on ollut kiertävä systeemi. Noh, toivon että tästedeskin jatketaan kiertävällä - kerralla kohdalle osuva jättipotti tässä ei iske toistamiseen.

Perjantaina Tirppanan piti mennä tutustumaan päiväkerhossa oloon. Ei mennyt kun oksenteli aamupäivän ja iltapäivällä oli jo pirteä itsensä. Mietin kuka on seuraava. Yllätys, kukaan ei alkanut oksentelemaan yöllä eli Vilperin ja Isosiskon synttärijuhlat voitaisiin pitää lauantaina. Kakku oli tehty, samaten tosi hyvä kinkkupiirakka. Vieraat tulivat, syötiin, juteltiin ja hauskaa oli. Isosisko pakkaili tavaroitaan kasaan kun oli lähdössä Viroon Viimsiin opintomatkalle pelaamaan lukioryhmän kanssa.

Yöllä varttia vaille kolme aloin kuuntelemaan että mitä kolistelua mies, Esikoinen ja Isosisko oikein harrastivat. Uteliaisuus voitti ja menin katsomaan. "Mitä te tähän aikaan kolistelette?", kysyin ja sain kuulla että Jesperi, Vilperi ja Pipa olivat aloittaneet oksentelun ja tokihan jokaiselta meni petivaatteet pesuun, plus yksi patja ja sitten piti alkaa rakentelemaan sairaspetejä lattioille ja sohville - Vilperi tuskin yläsängystä edes hyvällä tahdolla selviäisi vessaan... ja kaikkein parasta oli antaa vati viereen jokaiselle (tähtäykseen toivoisin kyllä vielä tarkkuutta kun vatien vierestä joutui päivän aikana putsaamaan ja se oli aika tuskallinen operaatio).

Siinä vaiheessa toivotin ylhäällä olijoille hyvää yötä ja peräännyin takaisin makkariin ettei vauva heräisi kolinaan. Pääsin sänkyyn, meni jonkin aikaa ja ou nou... pinnasängystä alkoi kuulua lotinaa! Äkkiä valot ja pinniksen luo - yhyy, siellä se pieni oli parin oksennuslammikon keskellä ja lisää tuli. Nostin lattialle heittämäni pyyhkeen päälle että oksentaisi siihen mutta neitihän yritti vain minun luokseni ja minä taas yritin siivota sänkyä. Nostin takaisin pyyhkeen päälle mutta sama toistui. Ehdin jo miettiä että miten ihmeessä minä hoidan sängyn siivouksen, vauvan siivouksen, lattian siivouksen ja uuden pedin teon vauvalle kun tyttö pyrki koko ajan vain syliin. Onneksi Isosisko kuului siinä vaiheessa tyhjentelevän veljen oksennusvatia vessassa ja kuuli että pikkusiskokin aloitti niin otti sitten tytön syliinsä kun siivottiin neiti ensin ja piteli sen aikaa että sain muut siivoukset ja uuden suojatun pedin viereeni tehtyä. Suojatulla tarkoitan että tein useamman kerroksen viereeni pyyhkeillä ja lakanoilla niin että jos tulisi uusia yliannostuksia niin päällimmäinen kerros vain pois ja taas voisi olla. Kello oli 4 yöllä.

Siinä sitten loppuyö menikin istuen kun pikkupotilas oli tyytyväinen vain sylissä ja toisaalta siinä sain äkkiä leivontakulhoa suun eteen kun alkoi oksentamaan niin pysyi vaatteet puhtaina. Tyttö torkkui ja oksenteli ja minä katselin digiboksilta tallenteita. Klo 9 ajattelin että nyt on varmaan talossa muitakin hereillä että jos mies ottaisi tytön hetkeksi ja ehtisin vielä Isosiskolle toivottamaan hyvät reissut ennen kuin lähtisi. Hah. Olohuoneessa oli kolmella sohvalla porukkaa ja lattialla yksi patja, mies oli liittynyt pahoinvoivien seuraan ja spurttasikin pian posliiniprinssille kumartamaan, samaten Poppana. Eli ei apuja. Itsellä tuntui myös että mahassa kiertää mutta ei voinut antaa periksi kun kaikki muut olivat pois pelistä. Esikoinen nukkui joten sanoin Isosiskolle että herättää niin veli saisi viedä tytön lähtöpaikalle, isä kun ei kyennyt enkä minäkään kun piti vauvaa hoidella. Isosiskolta kyselin kyllä että onko varma lähdöstä, entä jos tauti iskisi häneenkin. Tietenkään tyttö ei halunnut kotiin jäädä kun muutaman päivän reissu oli tiedossa. Sanoin sitten että Helsinkiin asti voi kuullostella oloaan, jos tulee pahaolo niin soitto papalle joka tulee hakemaan satamasta, minä ajelisin sitten Hesasta hakemaan.

Klo 10 jouduin itse antautumaan. Äkkiä vessaan! Voi kammo. Tyhjä maha joten siinähän sitä sitten sappinesteitä kouristellen ylös. Yritin juoda jotain mutta se tiesi uutta juoksua ja oksentaminen jatkui sappinesteisiin asti. Ei tehnyt mieli enää juodakaan. Pyysin kuitenkin että Esikoinen kävisi ostamassa Gatoradea kaikille, olisi parempaa juotavaa kuin pelkkä vesi tai sokerimehu. Esikoinen kävi, tuli kaupasta ja meni tovi kun kuulin että tämäkin ryntäsi vessaan. Siinähän sitten maattiin koko sakki kuolleiden osastolla, paitsi Tirppana jolla oli tosi tylsää kun kukaan ei lähtenyt ulos vaikka neiti pyysi, eikä kyllä tehnyt paljon muutakaan. Ihana pieni prinsessani, kävi sitten aina välillä paijaamassa ja halimassa kun yritti helpottaa oloani <3 . Tuuliviiri oli myöskin kunnossa mutta koska koko talossa kuulema haisi :DD - kas kummaa - niin poika otti ja livisti ulos kavereidensa kanssa.

Mutta tosiaan nuo siivoukset kun jollain meni yli vadin tai lakanat sotkeentuivat ottivat aika koville. Ei puhettakaan että olisi pyykkäämään kyennyt joten likapyykki heiteltiin ulos tai pesuhuoneen lattialle odottamaan elämän voittoa. Oli aivan kamalaa liikkua edes vaihtamaan vauvalle vaippoja mutta pakkohan se oli vaikka jalat ja kädet tärisivät ja olivat aivan voimattomat. Huomasin että sekin sujui helpommin jos sen teki heti oksentamisen jälkeen kun oli hetken parempi olo, samaten syöttäminen. Luojan kiitos imetän edelleen, siinä oli vauvan nesteytys ja ravinnon saanti turvattu eilen. Eikä tarvinnut liikkua sen takia ylimääräisiä kun neidin kanssa sängyssä maattiin/istuttiin. Pieni onneksi lopetti oksentelun vähän puolen päivän jälkeen ja piristyikin niin että konttaili ympäriinsä ja ihmetteli kun kukaan ei tullut seuraksi - tai no, Tirppana kyllä välillä. Tavallaan onneksi tauti kyllä oli vienyt tytöltäkin voimia niin että nukkui eilen paljon. Tyytyväisenä peppu pystyssä minun vieressäni :)

Illalla särki päätä ja mahaa, juomiset eivät pysyneet sisällä ja tuntui että kohta loppuu ne vikat sappinesteetkin. Klo 19 aikoihin ajattelin kokeilla jos vauvan hedelmäsose toisi mahaan jotain apua, ei ainakaan tarvitsisi tyhjää kakoa. Puoli purkillista alkuun... puoli tuntia kului ja se oli pysynyt sisällä vaikka mahassa kiersi. Otin Buranaa ja söin loputkin ja sammuin. Heräsin tuntia myöhemmin ja mahakipu oli helpottanut. Oli jo vähän parempi olo. Lapsetkin kuuluivat olevan toipumaan päin kun olohuoneesta kuului jo nahistelun ääniä ja meteliä. Jesperi oli ainoastaan ihan ryytynyt edelleen ja vati käytössä. Laittelin sitten Wilman kautta kolmelle opettajalle viestiä että tänään meidän lapset pitäisivät voimienkeräyspäivän kotona ja yrittäisivät syödä jotain. Tuskin olisivat koulussa jaksaneet tänään olla kun minultakin on veto ihan pois vielä. Perheen ainoa koululainen tänään oli Tuuliviiri joka edelleen porskuttaa eikä tautia saanut, sen sijaan kun soitin äidilleni niin hän on viime yön oksennellut :/ . Lyhyt käynti meillä lauantaina riitti. Mutta siis todellakin kammo sunnuntai! Isosiskolle laittelin tekstareita ja kyselin oloa. Oli ollut vähän pahoinvointia ja oksentanut kerran laivalla mutta sitten olo oli parantunut. Oli ollut Viimsissä elokuvissakin isäntäperheen kanssa illalla. Toivottavasti tytöllä on ihana matka.

Tämän voipuneen olon kanssa meinasin jo ihan unohtaa että tänään on Vilperin syntymästä 8 vuotta. Minun pikku kirppuni, perheen pienin - painoi syntyessään vain 3650 g ja pituutta 50 cm. Nyt pituutta on jo lähemmäs 130 cm. Koska olo oli mitä on, jätettiin perheen traditio eli jäätelönsyönti huomiseen. Nyt ei ihan vielä oikein maistu. Hassua ajatella että kahdeksan vuotta sitten tähän aikaan tai päivä pari myöhemmin iski tajuttomat helteet. Muistan kun kaveri tuli meitä katsomaan sairaalaan sortsit ja toppi päällä ja ulkona oli kuuma! +27 astetta. Ilokseni sää normalisoitui ennen kuin kotiuduttiin.

Päästään kesälomareissullekin perheen kanssa ja mukaan tulevat vanhempani :)). Varasin tänään lasten toivoman Hki-Tukholma-Hki -risteilyn Siljalla kun löytyi tarjouslähtö. Kyllähän tuo tuntuu kertasummana jumalattoman kalliilta silti kun hytit + ruoat tekevät 688 euroa. Mutta toisaalta... onhan siinä 11 hengen matka ja ruokailu että onko tuo niin kallis sittenkään :D Jos sen jakaa per pää niin eihän se ole kuin 62,55 e. Ihanaa! Enää reilu kuukausi ja päästään laivalle rentoutumaan :)))

Kommentit

  1. Minäkin vähän ihmettelin tämän"talvisen" mahataudin aikataulua, kun yleensä nuo on helmikuun heiniä. Meillä onneksi (toistaiseksi) vain yksi teki petivaatepyykkiä viikonloppuna. Ankea tauti suuressa perheessä ja varsinkin jos vie jalat alta aikuiseltakin.
    Hengissä vaan selvisitte tekin!

    VastaaPoista
  2. Huh huh...onpas ollu kova ja raju tauti!Parempi kaikki kerralla kuin 1 potilas parin päivän välein,vaikka se kuluttaakin ja vie voimat jokaiselta!Meillä lapset saivat kammon "pääsiäis-mahataudista",jonka sairastimme yhtenä pääsiäisenä..Pitkäperjantai oli tosi pitkä,aivan kuten teidän kammo sunnuntai!
    Voimia ja jaksamista toipumiseen sekä jälkipyykin selvittämiseen..

    VastaaPoista
  3. Sen totesin että tarvii hankkia lisää aluslakanoita, ne loppui kesken ja piti käyttää pussilakanoita jo lakanoinakin :D. Mutta Suvi, ei ikinä enää yhtä aikaa - tykkään kiertävästä systeemistä enemmän :/

    VastaaPoista
  4. Hengissä selvisitte!! Pyykkäämistä varmaan riittää....
    ps: mulla on vaan 4 lasta, mutta oon levitelly oksuvatien alle ja vierelle sanomalehtiä...site vaan käärii ne muovipussiin kun joku tähtää ohi! Melkoisen näköistä sekin kun on lehtiä huusholli täynnä, mutta meillä on toiminut...

    VastaaPoista
  5. A-P-U-A!! Meillä oli kerran 4 yhtäaikaa ja se oli jo jotain ihan järkkyä, varsinkin kun molemmat vanhemmat oli yhtäaikaa, huhheuijakkaa tuota teidän tautisumaa.

    Mutta hyvä idea tuo sanomalehtijuttu! Meni korvantaakke myös!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomalomaloma vai kuntoloma...

Tietyöt haittaa ja laihdutus sujuu

Kardemummainen pikapulla