Asento! Lepo!

Niin se vain koitti aika jolloin Esikoinen suuntasi kohti Karjalan prikaatia. Viikko sitten maanantaina oli hiukan hiljaista autossa kun poikaa varuskuntaan vein - jännitti pojan puolesta minuakin sen verran ettei oikein juttu kulkenut :D . Pitkin viikkoa seurailin sitten FB:n päivityksistä mitä kuuluu. Keskiviikkona oli ensimmäiseltä vääpelin oppitunnilta lentänyt pihalle - väärät varusteet päällä, samaten olivat saaneet rynkyn kouraan, ja torstaina kehui olleensa joukkueensa nopein aseen purkaaja, kasaaja ja lataaja :D

Eilen olikin sitten avoimet ovet klo 17-21 (max. 3 vierasta/alokas) ja tottahan toki minä sinne lähdin kun kutsuttiin. Vilperi ilmoitti heti että haluaa nähdä missä veli on, Poppanakin olisi halunnut mutta lähti taas vaihteeksi Helsinkiin niin jäi nyt väliin. Pipa ensin meinasi tulla mutta muutti mielensä sitten että meneekin kaverin kanssa ulos eli Piiperoinen pääsi sitten mukaan. Ja kyllä olikin pienellä ollut isoveljeä ikävä. Ei kelvannut äiti taluttajaksi kun halusi veikan kanssa käsi kädessä kulkea tai jos väsyi niin veikan syliin ja tiukka halaus samalla. Oli meinaan tuolla lääniä missä piti kävellä. Ensin jo parkkialueelta oli matkaa ja itse varuskunta oli iso - en ole ennen tuollaisessa paikassa vieraillut joten en tiennyt mitä odottaa. Rakennuksia oli monta ja kuulema tuvalta sotilassairaalaankin on n. kilometrin matka. Saas nähdä miten onnistutaan pitämään perhe kasassa valapäivänä kun sinne mennään, Jesperi ja Tirppana on aika nopeita nykyään tekemään katoamistemppuja, sen huomasin Korkeasaaressa kun siellä käytiin viime kuussa.


Piiperoinen ihastui veikan hattuun ja sitä piti sitten kokeilla useampaan otteeseen. Ei kyllä tähän aikaan vuodesta kovin herkkua nukkua tuolla tuvassa... iso ikkuna eikä verhoja. En saisi nukuttua itse yhtään, kun nytkin on sälekaihtimet, ohuet tummemmat verhot ja pimennysverho ja vieläkin tuntuu että liikaa valoa pääsee huoneeseen :D mutta ei se kuulema poikia häiritse. Ehkä nuo sitten saavat sen verran toimintaa päivisin että uni tulee valoisemmassakin ;D . Tämän viikon perjantaina onkin sitten ensimmäinen viikonloppuvapaa ja lupasin käydä hakemassa perjantaina kun pojalla on kiireitä. Ja uuden puhelimen lupasin järjestää siihen mennessä, vanha kun hajosi niin tällä viikolla ei ole odotettavissa FB-päivityksiäkään.

Viime kuu tosiaan taas meni ohi vauhdilla. Juhannus oli ja meni - mökillä tuli käytyä taas päivisin grillailemassa ja uimassa kun porukat siellä oli. Aika ihana juhannus pitkästä aikaa sään puolesta kun oli lämmin ja aurinko paistoi ja koko juhannusviikonlopun. Juhannuksen jälkeen lähdin Pipan, Vilperin, Jesperin, Tirppanan ja Piiperoisen kanssa viikoksi Hesaan, Poppana oli jo mamman ja papan kyydillä mennyt edeltä. Lupasin lapsille Korkeasaarireissun vesibussin kera. Kallista lystiä sekin nykyään.. meidän poppoolta teki 62 euroa. Halvemmalla olisi tietty päässyt maata pitkin mutta tuo vesibussiosuus on lasten mieleen - ja halvempi tuo silti on kuin esim. huvipuistoreissu. Laskettiin että pelkästään rannekkeisiin meillä menisi muutama sata euroa joten ei mennä :D . Säästetään taas nekin rahat ja yritetään ensi kesänä päästä jälleen risteilylle.

Piiperoinen ei ole kuten Tirppana. Ei ollut eläimistä moksiskaan kun saman ikäisenä Tirppana laittoi kädet silmille ja halusi vain eteenpäin (ei tosin enää). Viiden minuutin välein otin luvun kuuteen ja tarkistin että kaikki ovat paikalla mutta kyllä pariin otteeseen sain ottaa juoksupyrähdyksiä katsomaan missä Tirppana oli - neiti mokoma kun meni katsomaan apinoita eikä sanonut mitään niin luulin että oli eksynyt vessakäynnin yhteydessä. Mutta mikäs se oli juostessa kun kunto kesti! Siis minä juoksin enkä edes tuntenut että kuolen :o , huomaa kunnossa kyllä että jotain on tullut tehtyä kunnon eteen. Lähtiessä mietittiin otetaanko Tirppanalle rattaita mukaan vai ei, onneksi otettiin. Seitsemän tuntia kävelyä/juoksua/kiipeilyä tiputti neidin niin että takaisin tullessa nukahti Espan puiston kohdalla sikeään uneen. Piiperoinen sammui hiukan ennen asemaa omiin rattaisiinsa.


Nuo uudet apinat ovatkin uteliaita. Tämä yksi yksilö tuli ihan tuohon lasiin kiinni ja kun Piiperoinen laittoi naamansa kiinni lasiin niin apina teki saman ja siitäkös Piiperoinen kiljaisi ja hyppäsi taaksepäin :D - ei halunnut pusua apinalta edes lasin läpi.

Kommentit

  1. Ohhoh,aika rientää!On se huima tunne,kun ensimmäinen lähtee armeijan harmaisiin!Piiperoinen ei taida kohta olla enää piiperoinen,kasvaa silmissä ?Touhukas pikku emäntä,luulen ma!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomalomaloma vai kuntoloma...

Tietyöt haittaa ja laihdutus sujuu

Kardemummainen pikapulla