torstai 18. heinäkuuta 2013

Pelästys

Eilen iltapäivällä sain puhelinsoiton joka pelästytti ihan hemmetin paljon. Tuli muistoja eräästä aamusta 27 vuotta sitten. Nyt isä soitti ja kertoi äidin joutuneen sairaalaan, jotain sydämessä. Tuolloin vuosia sitten äitini tuli kertomaan mammani saaneen yöllä sydänkohtauksen ja kuolleen.

Isä ei osannut sanoa tarkempaan mitään muuta, lupasi ilmoitella myöhemmin, ja voin sanoa että seuraavat neljä tuntia olivat todella pitkät. Mielessäni olin kuitenkin iloinen että Poppana oli papan tukena Helsingissä niin tämän ei yksinään tarvinnut sinkoilla pitkin seiniä. Olisi pakko vähän skarpata lapsen takia. Muutama tunti myöhemmin sitten isä soitti uudelleen, olivat olleet jo äitiä katsomassa. Sydänkohtauksen oli saanut töissä, ja ensin työkaverit olivat kyselleet kun huonoa oloa valitti että pitääkö soittaa ambulanssi mutta kun rintakipua valitti eikä pystyssä pysynyt olivat soittaneet sen enempää empimättä. Oli sitten piipaa-kyydillä viety sairaalaan ja pallolaajennus tehty. Ainakin huomiseen sairaalassa ja huomenna tapaa lääkärin. Kun soitin niin elätteli toiveita että pääsisi jo maanantaina töihin - totesin kyllä että älä unta näe. Sanoin että suunnittelimme Miehen kanssa hänelle pakkolomaa mökille järven tuijotuksen merkeissä (itse sanonut että se rentouttaa kun katselee ja kuuntelee laineiden liplatusta).

Onneksi tällä kertaa loppu hyvin, kaikki hyvin.


2 kommenttia:

  1. hui kauhistus,on siellä ollu hitaat minuutit tuon 4.n tunnin aikana :(
    Oma isäni on seurannassa sydämensä kanssa,saas nähä miten käy...
    voimia ja pistä ihmeessä äitees lomalle <3

    VastaaPoista
  2. Jaaha, maanantaihin asti sairaalassa ja mökkiloman saa unohtaa kun lääkäri kielsi alkuun autoilunkin. Aika paikoillaan pitää kuulema ekat viikot olla ja sitten varovasti liikkeelle. Siinähän se onkin kun isä yrittää äidin paikoillaan pitää tekemättä mitään kun kotona on O_O

    VastaaPoista