Yö sairaalassa - hiihtoloman erilainen alku

Piiperoinen on vikkelä likka. Välillä tuntuu että neidissä yhdistyy turbo ja muutama Duracell-paristo mutta mitä päässä oikein pyörii, olisi kiva tietää. Perjantaina pakkailin tavaroita kasaan ja toisella silmällä katsoin Suomi-Ruotsi ottelua. Tarkoitus oli viimeistään heti pelin jälkeen lähteä kohti Helsinkiä kun hiihtoloma alkoi mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa.

Yhdessä vaiheessa olin sitten olohuoneesta keräilemässä tavaroita ja lähdin viemään niitä kassiin joka oli makuuhuoneessa. Pääsin kassin vierelle kun suustä pääsi muutama ruma sana. Vieressä oli Pamol F -paketti tyhjänä (12 kpl:tta 250 mg:ia). Ensin ajattelin että Piiperoinen mokoma oli kassista kaivanut mukaan otettavan vajaan paketin ja syönyt sen, mutta en muistanut kuinka monta tablettia siinä oli jäljellä eli soitin lähisairaalan päivystykseen, parasetamolhan on maksalle myrkkyä. Ohjasivat sieltä soittamaan Myrkytystietokeskukseen. Sieltä sanoivat että jos söi maksimissaan 9 niin lääkehiiltä kotona annettuna riittää hoidoksi. Kesken puhelun näin apteekin kassin sängyn jalkopäädyssä ja tajusin että tyttö pirhana oli taas kiipeillyt päästäkseen käsiksi jonnekin minne ei pitäisi... olin ostanut vastikään uuden paketin Pamol F:ää ja tyttö oli saanut sen käsiinsä. Se muuttikin tilannetta. Sain uudet ohjeet lähteä heti sairaalan päivystykseen missä piti saada lääkehiiltä lääkärin valvonnassa (koska sairaala oli vieressä, riitti että lähdin itse viemään). Puhelimessa oli kulunut jo sen verran aikaa että kielsi jäämästä jonottamaan koska lääkehiili piti ottaa tunnin sisällä lääkkeen syömisestä. Ennen lähtöä Jesperi sanoi nähneensä Piiperoisen sylkeneen jotain suustaan eli osan oli sylkenyt poiskin mutta koska määristä ei ollut tietoa niin ei muuta kuin hoitoon.

Äkkiä vaatteet päälle itselle ja Piiperoiselle ja menoksi. Sairaalan päivystyksessä oli tietty tupa täynnä, ilmoittautumisluukkukin joten koputin ekalle ovelle ja selitin hoitajalle Myrkytystietokeskuksen ohjeet. Siitä huolimatta hoitaja meinasi että otan jonotuslapun ja jään jonottamaan! Sanoin uudelleen että ohje oli saada lääkehiiltä heti lääkärin valvonnassa ja että jonottaminen kiellettiin. Lähti sitten etsimään jotain toista hoitajaa, joka otti tiedot vastaan ja ohjasi sitten ensiavun puolelle missä lääkäri käväisi katsomassa Piiperoista ja saatiin 240 ml:n pullo lääkehiiltä käsiin. Neljännes piti saada vähintään juotettua Piiperoiselle. Alku näytti lupaavalta - tyttö otti pullon kaksin käsin ja imaisi oikein kunnon kulauksen... mutta sitten maku tuntui ja sylkäisi kaiken pitkin lattioita. Otin tyttösen syliini ja yritin sitten maanitella juomaan pienin annoksin antaen aina vettä väliin kun pyysi. Jokaisen pienen kulauksen jälkeen neiti muisti ilmoittaa että "tämä on pahaa, en tykkää" ja minä vain tyrkytin lisää. Yhdessä vaiheessa meinasi kieltäytyä kokonaan jolloin hoitaja totesi että jos ei juo niin sitten on tehtävä vatsahuuhtelu. Yritin entistä sinnikkäämmin houkutella juomaan ja tarpeeksi vettä lisäksi tarjoamalla sainkin juuri sen neljänneksen juotettua mutta sitten laittoi suun suppuun ja silmät kiinni ettei edes nähnyt pulloa. Lääkäri tuli sopivasti siinä vaiheessa huoneeseen ja sanoi että nyt meidät siirretään Kotkaan, siellä pitäisi olla kolmen tunnin sisällä verikokeessa missä nähdään kuinka paljon parasetamolia Piiperoinen oli syönyt. Yöksi jäätäisiin sinne myös. Saatiin taksia varten todistus ja papereita Koks:aa varten mukaan. Lähdettiin käymään kotona, nappasin mukaan matkaeväiksi tarkoitettuja voicroissantteja ja nallekarkkipussin sekä vesipullon. Muistelin ystäviltä kuulleeni ettei lastenosastolla ole ruokaa vanhemmille ja kello oli jo sen verran ettei kanttiinistakaan olisi iloa.

Taksimatkan hinta oli 101 euroa. Olin hyvin iloinen että selvisin omavastuudella eli 14,25 eurolla. Lastenosastolla oli jo huone valmiina odottamassa ja siellä sänky sekä tytölle että minulle. Lääkäri tuli heti paikalle ja laittoi tippakanyylin toiseen käteen (yritti ensin toiseen muttei onnistunut) eikä Piiperoinen inahtanutkaan, vähän hätkähti aina kun pistettiin (nyt jo voi mustaahuumoria viljellä ja todeta että taisi olla kipulääkitys kohdillaan ;) ). Siitä samasta otti sitten ensimmäisen verinäytteen ja sanoi että odotetaan tulos ennen kuin aletaan vastalääkettä tiputtamaan, sitä annettaisiin 20 tunnin ajan. Meni kolmisen tuntia ja tuli sitten kertomaan että arvo on korkea mutta alle rajan missä vastalääkettä tarvitaan. Raja oli 700, tytön arvo oli 568. Sanoi että klo 23 otettaisiin uusi verinäyte ja sen pitäisi olla alle 200, muuten tarvitaan tippaa. Hoitaja kävi lääkärin jälkeen kysymässä söisikö Piiperoinen jotain ja toi sitten pari isoa leipää ja maitoa. Taisi neidillä nälkä jo ollakin kun suurimman osan jaksoi syödä. Minä sain kupillisen teetä ja mutustelin sitten voicroissantin kaveriksi. Mies soitteli välillä ja kyseli kuulumisia, Isosisko oli saanut kuulla tapahtuneesta (oli poikaystävänsä luona yötä) ja soitteli perään ja isovanhemmat soittelivat kuullakseen miten neiti voi. Onneksi olin napannut laturinkin mukaan.

Klo 23 labra tuli ottamaan uuden näytteen ja taas pistäminen sujui ilman inahdustakaan - reipas tyttö. Seuraava näyte oli määrätty klo 3:ksi yöllä joten houkuttelin tyttöä nukkumaan. Mutta eipä se "oma" sänky kelvannutkaan, halusi minun viereeni. Heikostihan siinä sitten tuli itse nukuttua kun piti toisella laidalla sänkyä nukkua ja varoa tippumasta lattialle. Klo 1 havahduin siihen kun yöhoitaja tuli laittamaan Piiperoisen sormeen mittarin ja se ei meinannut paikoillaan pysyä kun tyttö unissaan ravisteli sen välillä irti, ja minä sitten havahduin kun kone kävi piippailemaan sen merkiksi. Laittelin sitä aina välillä takaisin ja välillä kone piippaili muuten vaan että aika vähiin unet jäi.

Klo 3 tuli sitten labra ja piti herätellä reppana kesken unien verikokeeseen. Siinä pääsi pieni itku kun pistettiin mutta nallekarkit lohduttivat äkkiä ja näytteen otto sujui sutjakkaasti. Piiperoinen vain piristyi ja pulputti sen jälkeen tunnin ennen kuin simahti, ja heti perään minäkin. Seuraava herätys oli klo 7:30 kun labra tuli taas ottamaan verta ja se sujui taas ilman inahdustakaan. Sitten vain odoteltiin että mitä tapahtuu. Piiperoinen oli kovasti koko ajan tekemässä lähtöä pois ja menossa mamman ja papan luo. Klo 11 jälkeen lääkäri tuli ja sanoi että kaikki arvot olivat ihan hyviä. Pääsisimme kotiin mutta viiden päivän päästä vielä yksi kontrolli maksa-arvoista, sen voisimme käydä kotisairaalan labrassa otattamassa. Jee, kotiin! Ja onneksi selvittiin pelästyksellä tästä. Yhdeksän lasta ja ensimmäistä kertaa piti nyt jonkun kanssa viettää yö sairaalassa, enkä kyllä kaipaa toista kokemusta. Kun olimme lähellä kotia, soitin miehelle että keittää pannullisen vahvaa kahvia niin pysyn hereillä ajomatkan Helsinkiin :D ja että sanoo isommille että ovat valmiina lähtemään sitten melkein heti kun saan kahvit juotua.

Isosiskokin oli kotiutunut yökylästä ja nappasi pikkusiskon syliin heti kun päästiin kotiin. En ollut ainoa joka pelästyi. Join kahvin ja söin vähän leipää. Yllättävää kyllä ei ollut nälkä vaikka menihän tuossa vuorokausi ilman kunnon ruokaa. Sitten suunta kohti Helsinkiä missä oltiin eiliseen asti.

Tänään kävin heittämässä Piiperoisen kanssa päiväkävelyn tuohon sairaalan labraan missä hoitaja oikein ihmetteli kuinka nätisti tyttö antoi pistää. Minä tarjoilin kyllä nallekarkkeja pistoksen ajan neidille mutta eipä tuo sylissä edes hätkähtänyt pistettäessä. Tuntia myöhemmin soittivat jo Kotkasta että oikein nätit arvot. Taisi ottaa tyttö opikseenkin pahan makuisesta juomasta ja seitsemästä pistoskerrasta... kun näytin Pamol F -pakettia ja kysyin että vieläkö haluaa niin sanoi napakasti "EI".



Sylva Ry:n huutiksekseta vielä sen verran että tulos oli todella hieno! Yli 7000 euroa erittäin hyvään tarkoitukseen. Oli ilo olla mukana.

Kommentit

  1. Hui, teillä on ollut tapahtumaa. Onneksi selvisitte säikähdyksellä ja kaikki meni lopulta hyvin. :)

    VastaaPoista
  2. No, huh! Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin <3

    VastaaPoista
  3. lueskelin blogiasi. Heräsi kysymyksiä: Millä elätte? Minkä verran teillä menee rahaa ruokaan kuukaudessa? Miten rakkauselämäsi on muuttunut noin monen synnytyksen jälkeen? Minkä verran sinulla ja miehelläsi on kahdenkeskistä aikaa? Millainen auto teillä on? Entä lasten harrastukset, mitä ne maksavat?

    VastaaPoista
  4. Hui! Onneksi selvisitte säikähdyksellä!

    VastaaPoista
  5. Hei, onneksi löysin blogiisi, sillä tämä on todella mielenkiintoinen :) Olenkin etsiskellyt jotain oikeasti kiinnostavaa, suurperheen äidin pitämää blogia, ja tämä oli kyllä nyt juuri sitä mitä etsinkin. Lukijaksi jäin :)

    On teillä kyllä ollut melkoinen härdelli siellä, onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomalomaloma vai kuntoloma...

Tietyöt haittaa ja laihdutus sujuu

Kardemummainen pikapulla