Rauha

Taistelu on ohi ja väsynyt kulkija kutsuttiin taivaan kotiin... Mies meni illalla katsomaan äitiään. Vaikka toivoikin äitinsä saavan jo rauhan, ei olisi kuitenkaan halunnut se käyvän näin... paikalla ei ollut kuin mies kun viimeinen koriseva henkäys kävi :'( . Se on miehelle kova paikka ja tuntuu etten osaa sanoa oikein mitään. Yritin lohduttaa että nyt ei äidin tarvinnut lähteä aivan yksin, paikalla oli kuopus saattelemassa... Jäljellä on suuri suru.                                                  

Kommentit

  1. Tuuli18. marraskuuta 2011 klo 7.30

    Surunne on varmasti valtava. Otan osaa. Lukiessani tuntui että istun samassa sairaalahuoneessa kun 12 vuotta sitten kun rakas isäpuoleni veti viimeisen henkäyksen.
    Paljon voimia teidän perheelle.

    VastaaPoista
  2. Miia18. marraskuuta 2011 klo 8.15

    Onneksi ehti hyvästelemään. Oma isäni kuoli ihan yllättäen toukokuussa ja mieltäni vaivaa kaiken aikaa, kun en ehtinyt hyvästelemään, kun kuolema tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta terveelle miehelle. Voimia.

    VastaaPoista
  3. suvi18. marraskuuta 2011 klo 9.14

    Lämmin osanottoni suureen suruunne!Voimia kaiken keskelle..

    VastaaPoista
  4. Miia18. marraskuuta 2011 klo 11.45

    Luen ahkerasti blogiasi. Saanko linkittää sen omaani?

    VastaaPoista
  5. Antzu18. marraskuuta 2011 klo 23.09

    Voimia ja lämmin osanottoni!!!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi22. marraskuuta 2011 klo 18.47

    Voimia, oikein paljon <3

    kupla

    VastaaPoista
  7. Tsu23. marraskuuta 2011 klo 13.06

    Kiitos kaikille.

    Miia: Toki saat.

    VastaaPoista
  8. Jenni23. marraskuuta 2011 klo 13.53

    Otan osaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
Työelämässä taas Huhuhuh... alkuun meinasi tulla paniikki että miten ihmeessä näitä osto- ja myyntireskontran juttuja tehdäään ja maahantuojien ohjelmia käytetään. Jotkut asiat muistin ja osa oli ihan utopiaa. Kassakonetta osasin käyttää hetken empimisen jälkeen - toivottavasti se ei ala kenkkuilemaan. Muistelen että sitten ollaan pulassa. Heitin vitsinä miehelle ennen töihin menoa että onkohan siellä mitään kesken mitä itse olin tekemässä vuosi sitten. Olisi kai pitänyt koputtaa puuta - olihan siellä muutama. Ensimmäinen viikko menikin siinä että yritin päästä kärryille asioista ja tehdä samalla uutta. Sen verran hommaa on ollut että asiakaspuheluihin en ole juurikaan ehtinyt vastailemaan. Kun 60 % työaikaa teen niin etusija on laskuilla ja maksuilla eivätkä ne mene ihan hutaisemallla maaliin vaan vaativat keskittymistä.  Olisi kiva kun töissä olisi pakastin. Kaipaan välillä että saisin laittaa kylmäkallen kainaloon. Leikatun puolen kainalo muuttuu välillä tulikuumaksi ja vähän sä...
Lue lisää

Ruuhkavuodet on täällä!

Niin se vain kävi että kun työelämä kutsui, ei aika enää riitäkään kaikkeen. Harmi kyllä blogikin koki sen kohtalon mutta jos yrittäisi kuitenkin edes välillä - toimiihan tämä päiväkirjana itselleni. Ihan ensimmäiseksi sanon kyllä että töissä on ihan hullu kiire, hieman kaaosmainen olo kun tuntuu että kaikki on aina hukassa ja mitään ei muista tehneensä mutta asioilla on tapana järjestyä. Ihan siis kuin kotona olisin eli viihdyn todella hyvin (kiukkuiset asiakkaat vastaavat kiukkuisia lapsia). Työkaverit ovat mukavia ja yksi heittää sellaista läppää että tosiaankin olo on välillä kuin kotona olisi kuuntelemassa omaa armasta aviomiestä. No ei siinä mitään, kyllä sitä juttua osaan minäkin heittää ja huumorilla pärjää pitkälle. Päivät menevät nopeasti, aamulla kun menee niin seuraavassa hetkessä pitäisi jo kotiin lähteä... niin ja välissä huomata syödä. Aika on mennyt siivillä, tuollakin on nyt tullut oltua jo 1½ vuotta. Viime kesänä sain elämäni ensimmäisen kesäloman töistä!! 6 päivä...
Lue lisää

Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 2

Kuva
Mutta mitä tulee vuoteen 2020... VUOSI JOKA EI UNOHDU - osa 2 Elokuu Elokuun alussa oli taas aika onkologille, aina kahden syton jälkeen oli tarkastus. Hyviä uutisi oli - kahden doketakselin jälkeen kasvain oli kutistunut huomattavasti, se isompi, ja pienempää ei tt-kuvissa enää näkynyt. Yes! Ei tässä turhaa näistä sivuoireista kärsitty. Sanottakoon kuitenkin että pelkäsin etukäteen pahempaa kuin mitä olotila oli. Suukipu ja makuaistin menetys 10:ksi päiväksi tipan jälkeen olivat ne ikävimmät - niin no, tuli sienitulehduskin iholle mutta se hoitui voiteella. Mutta nämä vaikutukset ovat erilaisia eri ihmisillä. Toisilla ei ole mennyt niin hyvin mutta pakkohan tämä paska on kestää jos elää haluaa. Verottaja muisti kivoilla palautuksilla.. Ehdin jo iloita että nyt tulee hyvä joulu, lahjoihin ym. nuo rahat on aina käytetty, mutta ei. Isännän auto päätti että on aika huoltaa laakeri. Heh, no uusitaan.. onneksi on edullinen Toyota Prius... PAH! Osa oli sama kuin Lexuksessa ja hinta sen mukai...
Lue lisää